Energiatehokkuusvaatimukset ovat muuttaneet perusteellisesti tapaa, jolla ikkunoita ja julkisivuja suunnitellaan. Rakenteiden, materiaalien ja arkkitehtonisen ilmeen on nykyisin muodostettava kokonaisuus, joka palvelee yhtä aikaa rakennuksen energiatehokkuutta, sisäolosuhteita ja visuaalisia tavoitteita.
Suunnittelu tiukkenevien vaatimusten aikakaudella
Rakennusten energiankulutus on ollut viime vuosina merkittävä keskustelunaihe sekä lainsäädännössä että arkkitehtisuunnittelussa. Uudisrakentamisessa tiukat lämmöneristysvaatimukset, uusiutuvan energian hyödyntäminen ja hiilijalanjäljen laskenta ohjaavat suunnittelua kohti yhä kokonaisvaltaisempaa energiatehokkuutta.
”Ikkunoiden ja julkisivujen osuus
rakennuksen lämpöhäviöistä on merkittävä.
Ikkunoiden ja julkisivujen osuus rakennuksen lämpöhäviöistä on merkittävä, mutta samalla ne määrittävät rakennuksen ulkoasun ja käyttäjäkokemuksen. Suunnittelijan tehtävänä on tasapainottaa visuaaliset tavoitteet ja energiatekniset ominaisuudet – ilman että toinen kärsii. Tämä on johtanut laajempaan yhteistyöhön arkkitehtien, rakennesuunnittelijoiden ja tuotekehittäjien välillä.
Energiatehokkuuden kannalta olennaista on ymmärtää rakennusvaipan kokonaisuus: ikkuna ei ole irrallinen elementti, vaan osa lämpö-, valo- ja ilmanvaihtojärjestelmää. Kun ulkovaipan eri osat toimivat yhdessä, voidaan saavuttaa ratkaisuja, joissa arkkitehtuuri ja energiatehokkuus tukevat toisiaan.
Lasin rooli muuttuu aktiiviseksi
Lasiteknologia on kehittynyt nopeasti viime vuosikymmeninä. Monikerros- ja selektiivilasit, argontäytteet sekä pinnoitteet vähentävät lämmönhukkaa, mutta päästävät edelleen luonnonvalon sisään. Uudempi kehitys vie lasin roolia vielä pidemmälle: niin sanotut älylasit voivat säätyä automaattisesti valon määrän ja lämpötilan mukaan.
Dynaamiset lasit, joissa lasin tummuusaste muuttuu sähköisesti, mahdollistavat päivänvalon ja lämmön hallinnan ilman erillisiä aurinkosuojia. Tällaiset ratkaisut voivat pienentää jäähdytyksen energiantarvetta huomattavasti etenkin toimistorakennuksissa ja julkisissa tiloissa, joissa lasipinta-ala on suuri.
Samalla on opittu käyttämään lasia aktiivisesti myös energian tuottamiseen. Aurinkosähköä tuottavat integroidut lasielementit, niin sanotut BIPV-ratkaisut (Building Integrated Photovoltaics), tarjoavat mahdollisuuden yhdistää energiantuotanto osaksi rakennuksen arkkitehtuuria. Näiden avulla julkisivu voi olla paitsi suojakerros, myös osa energiajärjestelmää.
”Julkisivun detaljoinnilla
voidaan vaikuttaa merkittävästi
energiatehokkuuteen.
Rakenteen ja estetiikan yhteispeli
Energiatehokkuuden tavoittelu ei enää tarkoita pelkästään paksumpia rakenteita ja pienempiä ikkunoita. Arkkitehtoninen laatu rakentuu nykyään monikerroksisuudesta: sisä- ja ulkokuorten väliin sijoittuvat eristeet, tuuletusvälit ja varjostavat elementit luovat rakennukseen rytmiä ja syvyyttä.
Julkisivun detaljoinnilla voidaan vaikuttaa merkittävästi energiatehokkuuteen. Esimerkiksi syvemmälle upotetut ikkunat ja ulkonevat rakenteet vähentävät kesäistä lämpökuormaa, kun taas aurinkosuojausten muotoilu voi ohjata valoa ja lämpöä vuodenaikojen mukaan. Suunnittelijan näkökulmasta kyse on tasapainosta: miten rakenteelliset ja tekniset ratkaisut voidaan sovittaa rakennuksen esteettiseen kokonaisuuteen.
Materiaalivalinnoilla on tässä keskeinen merkitys. Puu-alumiiniyhdistelmät, kierrätysalumiinista valmistetut karmit ja lämpökatkotut profiilit tarjoavat vaihtoehtoja, jotka tukevat sekä ympäristövastuullisuutta että pitkäikäisyyttä.
Tiedon ja yhteistyön merkitys kasvaa
Energiatehokkuuteen liittyvä suunnittelu edellyttää laajaa ymmärrystä eri järjestelmien välisistä riippuvuuksista. Arkkitehdin työ ei rajoitu enää visuaaliseen suunnitteluun, vaan se kytkeytyy yhä enemmän tekniseen tietoon ja simulointiin.
Rakennusten energialaskentaa ja sisäolosuhteiden mallinnusta käytetään yhä useammin jo varhaisessa suunnitteluvaiheessa. Simulointien avulla voidaan arvioida, miten erilaiset lasipinnat, varjostukset ja ilmansuunnat vaikuttavat energiankulutukseen ja käyttäjäkokemukseen.
”Materiaalivalinnoilla on
keskeinen merkitys.
Energiatehokkuuden hallinta on myös vuorovaikutteinen prosessi: suunnittelijat tarvitsevat ajantasaista tietoa materiaalien ominaisuuksista ja valmistajien tuotekehityksestä. Tämä edellyttää selkeää tiedonkulkua eri osapuolten välillä ja uusia työkaluja yhteiseen suunnitteluun, kuten digitaalisia tuotekirjastoja ja BIM-pohjaisia mallinnuksia.
Teksti: Petri Charpentier
Kuvat: Pexels
