Sisustussuunnittelussa esteettömyys ymmärretään usein fyysisenä saavutettavuutena. Sitä voidaan kuitenkin tarkastella myös aistiympäristön näkökulmasta: millaisena tila koetaan, kuinka helposti se hahmottuu ja kuinka paljon se kuormittaa käyttäjää.
Sama tila ei tunnu samanlaiselta kaikille. Esimerkiksi voimakas valaistus, runsas visuaalinen ärsyketulva, vaikeasti hahmottuva tilarakenne tai hallitsematon taustamelu voivat lisätä kognitiivista ja aistikuormitusta. Osa tilankäyttäjistä väsyy tällaisessa ympäristössä nopeasti, kun taas toisille se ei aiheuta ongelmaa.
Aistiystävällinen suunnittelu ei tarkoita niinkään yhden erityisryhmän huomioimista, vaan sen tosiasian tunnistamista, että käyttäjien kokemukset vaihtelevat. Suunnittelussa keskeistä on ympäristön selkeä jäsentäminen: tila ohjaa liikkumista luontevasti, toiminnot erottuvat toisistaan ja käyttäjä hahmottaa nopeasti, missä hän on ja miten tilaa käytetään.
Tämä konkretisoituu erityisesti valaistuksessa, akustiikassa ja materiaalivalinnoissa. Säädettävä ja häikäisemätön valaistus, hallittu ääniympäristö sekä harkitut pinnat, värit ja kontrastit vaikuttavat siihen, kuinka helposti tila hahmottuu ja kuinka kuormittavana se koetaan.
Mahdollisuus vetäytyä, valita työskentely- tai oleskelupaikka sekä säädellä omaa aistiympäristöä lisää tilankäyttäjän kokemaa hallinnan tunnetta. Kun tila ei pakota kaikkia toimimaan samalla tavalla samassa ärsyketasossa, se palvelee useampaa tapaa havainnoida, keskittyä ja toimia.
Aistiystävällisyyden huomioiminen on yksi näkökulma tilasuunnitteluun. Se on osa suunnittelijan ammattitaitoa, jolla tiloista tehdään toimivia erilaisille käyttäjille.
Teksti: Sisustussuunnittelijat SI ry






















