Olen sisustusarkkitehdit SIO:n hallituksen uusi puheenjohtaja, Lars ’Lasse’ Räihä. Tatu Ahlroos päätti astua sivummalle ansiokkaan 5 vuoden johtamisen jälkeen – astun melko isoihin ”saappaisiin”, kiitos siitä Tatu!
”INTERWEBIÄ” (osoittaakseni mihin sukupolveen kuulun) selatessani
kohtasin erittäin mielenkiintoisen ja mieltä askarruttavan luennon lähitulevaisuudestamme.
Tony Seba on verkkosivunsa mukaan kirjailija, puhuja,
kouluttaja, enkelisijoittaja ja yrittäjä Silicon Valley:ssa. Luento keskittyi liikkumisen
murrokseen North Carolinassa, Yhdysvalloissa, mutta kosketti
kaikkia elämän aloja ja sitä, miten murros heijastuu niihin. Äärimmäisenä
kiteytyksenä todettakoon, että hänen mukaansa on epätodennäköistä,
että kulutamme aikaamme tai rahamme liikkumiseen enää 2030 jälkeen.
Kaikki liikkuminen tulee tapahtumaan sähkön voimin ja ilman kuljettajia,
autonomisesti ja tekoälyn avulla. Esimerkkinä hänellä oli, että ostamalla
kahvin ”kahvilaketjun bussissa”, pääsee lähialueella paikasta A, paikkaan
B, ilman vaihtoja tai pitkiä kiertoreittejä – kuulostaa houkuttelevalta!
Jos tämä ennakoitu murros toteutuu – puheenvuoro oli vähintäänkin
vakuuttava – miten me voimme varautua siihen? Esimerkiksi olemalla
ostamatta polttoaineella liikkuvaa autoa – kuulemma ainut taloudellisesti
perusteltavissa oleva vaihtoehto jo nyt, 2020 jälkeen, on täyssähköauto!?
Miten voimme huomioida murroksen tilojen ja sisustusten suunnittelussa?
Viime vuoden pandemia on jo auttanut meitä matkalla kohti murrosta.
Oli ala melkein mikä vain, on etätyö ja etäkokoukset tulleet pysyväksi
osaksi arkea. Samalla vaatimukset tavanomaisia toimistotiloja kohtaan
ovat muuttuneet silmänkäänteessä. Esimerkkinä saimme tehtäväksi
suunnitella ns. ”test fit”-pohjan, jossa vuokralaisehdokkaan emoyhtiö oli
määrännyt ”6 feet policyn” – kaikkien toimistolla olevien työpisteiden oli
oltava vähintään 6 jalan, eli n. 1,8 m etäisyydellä toisistaan – henkilökunnan
turvallisuuden vuoksi. Lisääntyneet etäisyydet ja henkilökunnan määrän
rajaaminen on jo nyt johtanut siihen, ettei tilojen pinta-aloja voidakaan
välttämättä pienentää, vaan niitä suunnitellaan uudelleen, uusista lähtökohdista.
Samalla kuluttaminen ja uuden neitseellisen tavaran tuottaminen on
kuulemma jo nyt kohdannut lakipisteensä. Nykyään yhä useampi valmistaja
hakee ratkaisuja ja toimintamallien muutosta, voidakseen palvella
uutta, jo käsillä olevaa tilannetta, jossa kiertotalous ja tavaran uudelleen
käyttö on ensisijainen ratkaisu. Muutamia esimerkkejä mainitakseni,
nykyään on useampi taho maailmalla, jotka myyvät uudisrakennuskohteisiin
kunnostettuja tiiliä, puretuista rakennuksista, jolloin hiilidioksidia säästyy
0,5 kg tiiltä kohti. Eräässä projektissamme likaantunut ja nuhjaantunut
palamatto toimitettiin takaisin tehtaalle, jossa siitä valmistetaan uusia
palamattoja. Useassa projektissa verhoillut kalusteet verhoillaan uudelleen
mieluummin, kuin hankitaan uutta. Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin.
Meidän suunnittelijoiden on myös mukauduttava tähän uuteen maailmanjärjestykseen
– suunnittelu on tehtävä näkökulmalla: kiertotalous,
kestävä kehitys ja kierrättäminen ensin. Onneksi on havaittavissa
useampia
suunnittelutoimistoja, jotka ovat jo omaksuneet tämän lähestymistavan
tai vähintäänkin ilmoittavat aikovansa tehdä sen. Se on pieni
ensiaskel, jonka kautta voimme ryhtyä vaikuttamaan tilaajiimme, rakennusliikkeisiin
ja suunnittelua ohjaaviin viranomaisiin. Onneksi kaikki tahot
ovat mukanamme ”samassa veneessä”. Lisäksi nykymaalimassa, jossa
kaikki tieto on kaikilla käytössä, kaikilla edellä mainituilla tahoilla tuntuu
olevan samanlaiset aikomukset – täyttä vauhtia kohti kestävämpää
2030-lukua!
Lars ’Lasse’ Räihä
Hallituksen puheenjohtaja
Sisustusarkkitehdit SIO ry
