Koronapandemia hiipuu hiljalleen takavasemmalle – mutta voisiko seuraavan kulkutaudin taltuttamisessa auttaa – kaupunkisuunnittelu?
Monitieteisessä, Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa
RECIPE-hankkeessa tutkitaan kaupunkiympäristöjen roolia pandemioiden ehkäisyssä. Hankkeessa tarkastellaan,
miten kaupunkisuunnittelulla voidaan ennaltaehkäistä tartuntatauteja ja siten torjua pandemioita. Syyskuussa 2021
startannutta RECIPE-hanketta koordinoi Oulun yliopisto ja se jatkuu vuoden 2024 loppuun.
Tartuntatautien torjuntaa ei juuri ole huomioitu kaupunkisuunnittelussa, vaikka globaali kaupungistuminen jatkuu
ja monet viimeaikaiset pandemiat ovat saaneet alkunsa ja levinneet kaupungeissa. RECIPE-hanke pureutuu aihepiiriin
yhdistämällä ympäristötutkimuksen, ympäristöterveyden, terveyshistorian, informaatiotutkimuksen, kansanterveyden ja
kaupunkisuunnittelun tutkimusta.
Monisyiset ongelmat kuten ilmastonmuutos ja COVID-19-pandemia korostavat strategisen ennakoinnin
merkitystä. Tästä syystä RECIPEn kaupunkisuunnittelun tutkimusryhmässä kehitetään uudenlaisia terveysvaikutusten
arviointityökaluja sekä nivotaan kaupunkisuunnittelua tiiviimmin osaksi kansanterveyden edistämistä ja yhteiskunnan
kokonaisturvallisuusstrategiaa.
Millaisia politiikkasuosituksia, suunnittelutaktiikoita ja työkaluja tarvitaan edistämään tutkittuun tietoon perustuvaa
kaupunkisuunnittelua ja päätöksentekoa, kun tavoitteena on pandemioiden ehkäisy? Miten datalähtöisillä analyysija
arviointityökaluilla voidaan edistää tiedon tuottamista, muuntamista ja siirtämistä tutkijoiden, suunnittelijoiden ja
päättäjien välillä?
Kaupungeissa on merkittävä tarve poikkihallinnollisille menettelyille, jotka käsittelevät kaupunkiympäristön
terveellisyyttä ja kokonaisturvallisuutta systeemitasoisesti, kattaen laajasti taloudelliset, poliittiset, kulttuuriset,
teknologiset sekä ekologiset prosessit. COVID-pandemian yhteydessä on syntynyt tarve tietää, millaiset kaupungit
ovat joutuneet alttiiksi ja toisaalta toipuneet nopeimmin koronan vaikutuksista. Tutkimusta tarvitaan myös
suunnittelutavoitteiden keskenään ristiriitaisista vaikutuksista.
Kaupunkien elinvoima ja kilpailuedut rakentuvat juuri niiden ominaisuuksien ympärille, jotka näyttävät
mahdollistavan tartuntatautien leviämisen, kuten suuri ihmistiheys, globaalit yhteydet, korkea joukkoliikenteen osuus
sekä laaja tapahtuma-, matkailukohde- ja palvelutarjonta. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että rakennettuun
ympäristöön liittyvät tekijät kuten käveltävyys, tiiviys, toimintojen sekoittuminen ja katuverkoston yhteydet ovat
yhteydessä asukkaiden fyysiseen aktiivisuuteen.
Oma roolinsa immunologisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä on myös elinympäristön monimuotoisuudella
ja vihreydellä, joka kaupungistumisen myötä uhkaa edelleen kaventua. Kaupunkiympäristöjen kokonaisturvallisuuden
näkökulmasta onkin tarpeen arvioida rakentamisen terveysvaikutuksia moniulotteisesti esimerkiksi tartuntatautien
leviämisen ja siten yhteiskunnan haavoittuvuuden lisääntymisen osalta.
Fyysisen aktiivisuuden vaikutuksesta immunologiseen terveyteen läpi elämän on jonkin verran näyttöä, mutta
vahvoja tutkimuksia on toistaiseksi aiheesta vähän. Rakennetun kaupunkiympäristön piirteet voivat vaikuttaa
ilmavälitteisten tartuntatautien esiintyvyyteen ihmiskontaktien kautta.
Lisäksi sää ja ilmansaasteet voivat myös itsessään lisätä tartuntatautien esiintymistä. Toisaalta elinympäristön
piirteet voivat vaikuttaa säälle ja ilmansaasteille altistumiseen ja tartuntatautiherkkyyteen.
Rakennettu ympäristö voi puolestaan vaikuttaa monimuotoisuuteen ja täten epäsuorasti immuunivälitteisesti
tartuntatauteihin.
Pandemioiden aikana rakennettuun ja luonnolliseen elinympäristöön liittyvät tekijät ja terveyskäyttäytyminen
säätelevät osaltaan ihmisten hyvinvointia ja vakavien tartuntatautitapausten määriä. Elinympäristön merkitys
hyvinvoinnille on korostunut pandemiatilanteessa, jolloin ihmisten välisiä sosiaalisia kontakteja ja liikkuvuutta
rajoitetaan.
Elinympäristön rakennettuun ja luonnolliseen ympäristöön liittyvistä piirteistä ja näiden mahdollisista suorista
tai epäsuorista yhteyksistä ilmavälitteisiin tartuntatauteihin ei ole kuitenkaan tällä hetkellä riittävästi tietoa. RECIPE
pyrkiikin kehittämään kaupunkisuunnittelun hyvinvointivaikutusten tutkimusta ja arviointia erityisesti tartuntatautien
näkökulmasta.
PETRI CHARPENTIER
