Arkkitehtuurin, tilasuunnittelun ja rakentamisen media

Kotihäpeä vai kotionni?

Millaiset hetket eletystä elämästä jäävät mieleesi: Liittyvätkö ne siistiin kotiin vai esimerkiksi ystävien kanssa jaettuihin hetkiin?” -Katarina Meskanen-

LAPSUUDENKODISSA MEILLÄ oli aina paikat tiptop. Silti aina
oli myös avoimet ovet lasten ja aikuisten ystävillä ja sukulaisilla tulla ja
mennä. Se oli ihanaa. Pakasteesta löytyi aina vierasvara ja usein pöytä oli
täynnä lapsia ja aikuisia välipalalla tai iltateellä ja usein myös laulettiin ja
soitettiin yhdessä.

Kodissamme on myös nykyään avoimet ovet, mutta paikat eivät
todellakaan ole aina tiptop. Joskus on ihan kamala sotku ja villakoiria vilisee,
mutta ei voi mitään, aina ei ehdi siivota. On tärkeämpää tehdä työtä
ja rakastaa. Sotku ei kuitenkaan ole este kenenkään tulla meille. Paras
sisustusvinkkini aina ja ikuisesti on: sammuta valot ja sytytä kynttilät. Siis
ainakin, jos haittaa tai hävettää. Muutenkin toki kynttilänvalo luo tunnelmaa.

Muutin juuri ennen koronaa uuteen kaupunkiin. Poriin. Kauas kaikista
ystävistä ja perheestä. Alku oli hankalaa, kun en saanut edes matkustaa Helsinkiin, eivätkä vanhemmat tai sisarukset uskaltaneet tulla pohjoisesta
tänne. Sitten tuli kesä ja elämä hetkeksi avautui ja sitten taas talvi ja uusi
kevät ja kesä.

Nyt olen jo helpottunut sekä onnellinen. Ystävät ja perhe löysivät
tänne ja tulevat uudelleen. Jazzien aikaan pienen kotimme lattiat olivat
yhtä suurta siskonpetiä. Mieheni syntymäpäivänä koti täyttyi sankasta
savusta, kun yritin epätoivoisesti tehdä vaikutusta uusiin sukulaisiin kokkaustaidoillani.
Ystäväperheen pienokaiset nukkuivat sikin sokin tyytyväisenä
kaikkien kainalossa, kun katsoimme yömyöhään jalkapallon
MM-kisoja. Välillä kompasteltiin marmorikuuliin ja leluihin ja välillä ihan
omiin jalkoihimme. Joku teki iltavoileivät, joku toinen hoiti aamupalan.
Sujuvasti kuin vetoketjuliike.

Kotionnellisin hetki oli tänä syksynä, kun ystäväperhe pitkän surffipäivän
jälkeen tuli meille syömään lettuja ja hodareita ja heti ovelta kuului:
”Saako teillä olla kalsareilla?” Kyllä saa, mekin ollaan. Ihan kuin kotona.
Tervetuloa! Eikä edes sammutettu valoja.

Kirjoittaja: Suvi-Maria Silvola
Toiminnanjohtaja, Sisustussuunnittelijat SI ry

Jaa tämä artikkeli: 

Suunnittelu

Valolla rakennetaan tilan identiteetti

Valaistus on olennainen osa arkkitehtuuria ja tilasuunnittelua – se määrittää tilan tunnelman, ohjaa liikkumista ja viestii vastuullisuudesta. Moderni valaistussuunnittelu yhdistää esteettisyyden,

Luovuuden linnoitus – Supercell

Supercell sai hienon pääkonttorin Wood Citystä – mutta aivan käden käänteessä ei kotipesään päästy. Vuonna 2021 valmistuneen Wood City -kortteliin kuuluu

Hyvinvointia työympäristöstä?

Kirjoittaja: Marjut Nousiainen Viime aikoina kotona työskentely on tullut lähes kaikille toimistotyöntekijöille tutuksi, näin on käynyt myös minulle. Etätyöskentelyssä on paljon

Yuki Abe, Vuoden kalustesuunnittelija 2021

Kirjoittaja: Minna Borg SISUSTUSARKKITEHDIT SIO valitsi Vuoden kalustesuunnittelijaksi 2021 sisustusarkkitehti SIO Yuki Aben. Abe on valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2005 ja

PRP:n julkisivut taipuvat moneksi

Julkisivut toimivat rakennuksen käyntikorttina ja kertovat sen sisällä tapahtuvasta toiminnasta ja arvomaailmasta. Laadukkaasti toteutetut julkisivut korostavat yrityksen brändiä ja vetävät asiakkaita

2030-luku on jo täällä, oletko valmis?

Olen sisustusarkkitehdit SIO:n hallituksen uusi puheenjohtaja, Lars ’Lasse’ Räihä. Tatu Ahlroos päätti astua sivummalle ansiokkaan 5 vuoden johtamisen jälkeen – astun

Entä jos?

Istahtaessani autooni muutama minuutti sitten päättyneen työmaakokouksen jälkeen huomaan olevani hyväntuulinen. Paikalla oli koko projektin kahdeksanhenkinen tiimi: lupa-arkkitehti, vastaava mestari, sähkösuunnittelija,

Rakennettu miljöö ja empatia

Keskustelu rakennetun ympäristön onnistuneisuudesta palautuu usein kohteen esteettisiin ja toiminnallisiin arvoihin. Vähättelemättä näitä näkökulmia on hyvä huomata, että kokemamme tunne onnistuneesta,