Viime vuosisadan alussa, jopa puoleen väliin saakka rakentamiskulttuuri perustui kokemukseen ja historiaan. Rakennettiin hyväksi havaituilla menetelmillä ja tuotteilla. Rakennusosiin ja -materiaaleihin panostettiin paljon, koska rakennus miellettiin pitkäaikaiseksi ja pysyväksi investoinniksi. Moni rakennustapa edellytti suurta määrää työntekijöitä, koska esimerkiksi raskasta nostokalustoa ei ollut yleisessä käytössä. Huolellisesti arvokkaita rakennusmateriaaleja hyödyntävä ammattilainen oli tästä syystä suuressa arvossa ja vastaavasti heillä suuri ammattiylpeys.
1950-LUVUN JÄLKEEN rakentamiskulttuurissa tapahtui suuri muutos,
joka mullisti rakentamistavat. Rakentamista teollistettiin ja uusilla
innovaatioilla, sekä teknisillä menetelmillä ratkaistiin aikaisemmin mahdottomat
rakenteet. Poikettiin vanhoista tavoista ja uskottiin vahvasti uusiin
menetelmiin. Samalla teollinen valmistus nopeutti ja halvensi rakennusosia
olennaisesti – laadusta oltiin valmiita tinkimään edullisemman hinnan
vuoksi. Tämä jo silloin aikanaan arvosteltu menettelytapa on kuitenkin sen
jälkeen muodostunut vakioksi, perinteisten periaatteiden ja rakentamistapojen
kustannuksella.
Ajatus siitä, että rakennus on pysyvä ei enää ollutkaan olennainen,
mieluummin laskettiin rakenteille arvioitu käyttöikä, rakentamisen
nopeutta
ja edullista hintaa tavoitellen. Myöskään osaamista ei enää tarvinnut
arvostaa niin korkealle, puolivalmiin kokoaminen on paljon helpompaa
kuin alusta asti rakentaminen. Lieneekö tässä alku sille, että rakentamisalalla
tällä hetkellä harvoin tulee vastaan ammattiosaamisestaan ylpeä
tekijä?
Tullaan 2020-luvulle ja ollaan tilanteessa, jossa muutaman vuoden
käytössä ollut rakennusosa on, hankintahinnasta ja asennuskustannuksesta
riippumatta, käytännössä arvoton ja halvin/helpoin tapa on hävittää
se. Rakennuksista ja rakennusosista on tullut pikamuodin virrassa kulutustavaraa.
Esimerkkinä tästä: belgialaisen arkkitehtikollegan mukaan
rakennusjätteen määrä Belgiassa on kymmenkertaistunut kymmenessä
vuodessa vuodesta 2010. Jokainen ymmärtää, että nykymenettely ja
-toiminta on täysin kestämätöntä, suorastaan järjenvastaista. Vanhaa tai
uudempaakin rakennuskantaa hävitetään ennennäkemättömällä vauhdilla,
”koska uuden rakentaminen on halvempaa kuin vanhan korjaaminen”.
Tätä nykyistä jatkuvaa hävittämistä vastaan on Isosta Britanniasta
alkunsa saanut suunnittelijayhteisöjen yhteenliittymä ”Built Environment
Declares”. Rakennusalan suunnittelijoiden keskuudessa on liitytty yhteen
avoimen julistuksen taakse. Julistuksessa ilmaistaan huoli ilmastosta ja
luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä. Rakennusala kokonaisuutena
on suuressa vastuussa, ollen suurimpia energian ja raaka-aineiden kuluttajia
maailmassa ja sen myötä aiheuttaen runsaasti hiilidioksidipäästöjä. Julistuksessa tunnustetaan, että suunnittelijat ovat osa ongelmaa, mutta
tärkeämmin, että olemme osa ratkaisua!
Vuoden 2020 aikana Suomeen perustettiin, toisena maana maailmassa,
sisustussuunnittelijoiden ja sisustusarkkitehtien hyödyksi
fi.interiordesigndeclares.com -verkkosivusto. Sivuston kautta Suomessa
toimivat sisustussuunnittelu- ja sisustusarkkitehtitoimistot voivat liittyä ja
allekirjoittaa edellä mainitun julistuksen. Syksyn ja talven aikana allekirjoittaneita
toimistoja on jo kerääntynyt 55! Voidaan todeta, että suurin osa
merkittävistä suunnittelutoimistoista ovat jo allekirjoittaneet ja tukevat näin
ollen suuntausta kohti kestävää suunnittelua.
Tavoitteena on löytää uusia toimintatapoja ja menetelmiä, sekä uudistaa
ajattelutapaa suunnittelun ympärillä olennaisesti nykymenettelyjä kestävämmäksi.
Julistuksessa on 11 aihepiiriä, joiden avulla pyritään vaikuttamaan
haasteena olevaan tilanteeseen. Julistuksella itsellään ei ole
varsinaista vaikutusta, mutta yhteisellä tahtotilalla ja muuttuvilla toimintatavoilla
ja suhtautumisella on! Sekä Sisustusarkkitehdit SIO ry, että Sisustussuunnittelijat
SI ry ovat ilmaisseet tukensa julistukselle ja kannustavat
jäsenistöään perehtymään julistuksen sanomaan. Suunnittelijan vaikutusmahdollisuudet
ovat suuret, varsinkin korjausrakentamisessa.
Kehitteillä on myös lainsäädäntöä ja ohjeistuksia, joilla pyritään kannustamaan
kierrättämiseen ja uudelleen käyttöön. Toisaalta lainsäädäntö
koetaan hitaasti muuttuvaksi ja jäykäksi, muutosta toivotaan ja tarvitaan
nopeammin! Tällä hetkellä on myös paljon ”pykäliä”, jotka käytännössä
estävät käytettyjen rakennusosien hyödyntämisen uudisrakentamisessa.
Olisi toivottavaa, että niihin puututtaisiin mahdollisuuksien mukaan
heti. Tavarantoimittajat ja -valmistajat ovat jo heränneet ja lähes jokaisen
uuden tuotteen julkistamisen yhteydessä ilmoitetaan myös sen ns. hiilijalanjäljestä
ja kierrättämismahdollisuuksista. Ilmapiiri on toisin sanoin jo
hyvää vauhtia muuttumassa ja yhä useampi taho asettaa itselleen haasteita
ja tavoitteita yhteisen hyvän puolesta.
Kohtaamme valitettavasti samaan aikaan myös niin sanottua ”viherpesua”
enenemässä määrin. Markkinoinnin keinoin yritetään saattaa jokin
ekologisuuden ja kestävän kehityksen kannalta huono tuote parempaan valoon. Markkinoilla esiintyy myös runsaasti sertifiointeja, tunnusmerkkejä
ja laatustandardeja, jotka tekevät valinnoista enemmänkin haasteelliset
kuin, että ne yksinomaan auttaisivat suunnittelijaa työssään. Niiden vertailu
ja rinnastaminen on käytännössä mahdotonta tai ainakin todella paljon
aikaa vievää.
Kannustan kaikkia pohtimaan omaa osuuttaan ja omia vaikutusmahdollisuuksiaan.
Muutos parempaan on mahdollinen ainoastaan, jos liitymme
yhteen isoon rintamaan ja ryhdymme aidosti toimimaan toisin.
Hyvä aloituspiste olisi esimerkiksi se, että tavanomaiseen suunnitteluprosessiin
lisää yhden vaiheen, eli tuotteen tai rakennusosan elinkaaren lopun suunnittelun. Ainoastaan varautumalla ja määrittelyn hetkellä tehdyillä
valinnoilla voidaan vaikuttaa siihen, miten paljon on hyödynnettävissä
muutostarpeen ilmetessä tulevaisuudessa.
Lasse Räihä
puheenjohtaja
Sisustusarkkitehdit SIO ry
Kirjoittaja on Sisustusarkkitehdit SIO ry:n vuodelle 2022
puheenjohtajaksi valittu sisustusarkkitehti Lars ’Lasse’ Räihä.
Tekstissä esiintyvät vuosiluvut ja määrät ovat muistinvaraiset, eivät
viittauksia tieteellisen tutkimuksen lopputuloksiin. Lisäksi kyse on
kirjoittajan mielipiteistä, joten kirjoitusta on syytä lukea kevyellä mielellä,
raskaasta aiheesta huolimatta.
