Valaistus on pitkään ollut arkkitehtuurin ja sisustussuunnittelun viimeinen kerros – jotain, joka lisätään, kun muu on jo päätetty. Tämä ajattelu on muuttumassa. Kiristyvä energiasääntely, rakennusautomaation yleistyminen ja käyttäjälähtöinen tilasuunnittelu ovat nostaneet valaistuksen osaksi rakennuksen kokonaislogiikkaa.
Sääntely ohjaa suunnittelua
Euroopan unionin uudistettu rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) on tällä hetkellä yksi merkittävimmistä arkkitehtuurisuunnittelua ohjaavista tekijöistä. Suomen on pantava direktiivin edellyttämät lainsäädäntömuutokset täytäntöön kevääseen 2026 mennessä. Samalla valmistellaan uutta kansallista energiatehokkuussopimuskautta vuosille 2026–2035, joka tukee julkisia ja yksityisiä toimijoita energiansäästötavoitteiden saavuttamisessa.
Käytännön suunnittelussa tämä tarkoittaa, että valaistusta ei enää tarkastella vain valaistusvoimakkuuden tai estetiikan kautta. Huomioon on otettava elinkaariajattelu, järjestelmien ohjattavuus, huollettavuus sekä se, miten valaistus integroituu osaksi rakennuksen muuta energianhallintalogistiikkaa.

LED ei riitä – ohjaus ratkaisee
Energiatehokas LED-valaistus on vakiintunut alan standardi, mutta pelkkä siirtyminen LED-tekniikkaan ei enää riitä täyttämään kiristyviä vaatimuksia. Ratkaisevaksi tekijäksi on noussut ohjaus: miten ja milloin valot palavat, ja miten ne reagoivat käyttäjiin ja olosuhteisiin.
Läsnäolo-ohjaus, aikaohjaus ja päivänvalo-ohjaus yhdistettynä LED-perusratkaisuun voivat leikata valaistuksen energiankulutusta merkittävästi verrattuna ohjaamattomaan järjestelmään. Toimistorakennuksissa automaattinen ohjaus voi käytännössä puolittaa valaistukseen kuluvan energian.
”Valaistusta ei enää tarkastella
vain valaistusvoimakkuuden
tai estetiikan kautta.
Yhä useammissa hankkeissa valaistus liitetään osaksi laajempaa rakennusautomaatiojärjestelmää. Kun valaistus, ilmanvaihto ja lämmitys toimivat yhteisen logiikan alla, energiansäästö ei riipu yksittäisten järjestelmien optimoinnista vaan koko rakennuksen käyttäytymisestä kokonaisuutena. KNX- ja DALI-pohjaiset järjestelmät ovat esimerkkejä vakiintuneista integraatioalustoista, joiden avulla eri järjestelmät saadaan kommunikoimaan keskenään.

Hyvinvointi ja tilan kokemus
Teknisten vaatimusten rinnalla valaistussuunnittelussa on vahvistunut toinen, inhimillisempi näkökulma: valaistuksen vaikutus ihmisen kokemukseen tilasta. Tutkimusnäyttö siitä, miten valon värilämpötila, voimakkuus ja rytmi vaikuttavat vireystilaan, keskittymiseen ja mielialaan, on ohjannut suunnittelua erityisesti työ-, koulu- ja terveydenhuollon ympäristöissä.
”Valaistussuunnittelussa on vahvistunut
inhimillisempi näkökulma.
Human-centric lighting eli ihmislähtöinen valaistus pyrkii mukailemaan luonnonvalon vuorokausirytmiä. Aamulla ja päivällä tilassa on viileämpää, virkistävää valoa, illalla lämpimämpää ja rauhoittavaa. Tämä ei ole pelkästään viihtyvyyskysymys – säädettävän värilämpötilan on osoitettu tukevan muun muassa hoivakotien asukkaiden unirytmiä.

Näkymätön estetiikka
Sisustussuunnittelussa valaistuksen esteettiset trendit kulkevat tällä hetkellä minimalismin suuntaan. Valaisimista halutaan huomaamattomia: upotettuja pisterakenteita, siistejä valonauhoja, arkkitehtonisesti integroituja ratkaisuja, joissa itse valaisin häviää ja vain valo jää näkyviin.
Samanaikaisesti yksittäinen designvalaisin saa olla tilan visuaalinen pääpiste – mutta silloinkin sen odotetaan täyttävän energiatehokkuusvaatimukset ja istuvan osaksi älyohjattua kokonaisuutta. Joustavuus on avainsana: sama tila halutaan saada palvelemaan erilaisia tilanteita ja tunnelmia ilman rakenteellisia muutoksia.
”Valaistussuunnittelu on
muuttunut monitasoisemmaksi.
Suunnittelijan vastuu kasvaa
Valaistussuunnittelu on muuttunut monitasoisemmaksi tehtäväksi kuin koskaan aiemmin. Arkkitehdin ja sisustussuunnittelijan on hallittava paitsi visuaaliset ja tilalliset ratkaisut, myös energiamääräykset, automaatiointegraatiot ja käyttäjäkokemus. Tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä talotekniikan ja sähkösuunnittelun kanssa jo hankkeen varhaisessa vaiheessa.
Valaistus ei ole enää viimeinen kerros. Se on osa rakennuksen selkärankaa.
Teksti: Petri Charpentier
Kuvat: Pexels



















