Arkkitehtuurin, tilasuunnittelun ja rakentamisen media

Vähähiilisyys kerrostalorakentamisessa

Uudelleenkäytetyistä tiilistä tehtyjä julkisivuelementtejä Tanskassa. Kuva: Jukka Lahdensivu.

Teksti: Jukka Lahdensivu

Rakentamisen vähähiilisyys on ollut tapetilla nyt muutaman vuoden. Suomen valtiolla sekä kaupungeilla on varsin kunnianhimoisia tavoitteita hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Tavoitellaan jopa hiilineutraalisuutta varsin nopealla aikataululla. Rakentamisella ja rakennusten energiankulutuksella on esitetty olevan merkittävä vaikutus näiden tavoitteiden saavuttamiseen.

Suurin osa vanhemman rakennuskannan hiilijalanjäljestä syntyy rakennusten käytönaikana käytetystä lämmitysenergiasta. Karkeasti energiankulutus jakaantuu 1980-luvun kerrostalossa tasan ilmanvaihdon, lämpimän käyttöveden ja johtumishäviöiden kesken (Entelkor-tutkimus 2012).
Näistä kahteen ensin mainittuun rakennuksen käyttäjällä on vaikutusmahdollisuuksia, mutta johtumishäviöiden pienentäminen edellyttää esimerkiksi ikkunoiden uusimista energiatehokkaampiin ja/tai julkisivujen lisälämmöneristämistä julkisivukorjausten yhteydessä

Uudisrakentamisessa rakennusten energiatehokkuutta on pyritty määrätietoisesti parantamaan muun muassa kiristämällä uudisrakennusten lämmöneristysmääräyksiä vuodesta 2010 lähtien. Tällöin rakentamisvaiheen hiilijalanjäljen suhteellinen osuus on kasvanut, vaikka hiilijalanjäljen absoluuttinen lukuarvo on pysynyt suunnilleen ennallaan.

Uudisrakennuksissa rakennuksen hiilijalanjälki muodostuu suurimmalta osin rakennusmateriaalien valmistamisesta. Energiaintensiivisiä materiaaleja ovat esimerkiksi lasi, teräs, mineraalivillalämmöneristeet sekä sementin valmistus. Näitä kaikkia tarvitaan rakentamisessa suuria määriä.

Rakennustuoteteollisuus on vastannut haasteeseen kehittämällä vähähiilisempää betonia, joka pienentää betonielementtikerrostalon hiilijalanjälkeä noin 25 % (Betoni 4/2022). Tällöin päästään samaan tasoon puukerrostalon kanssa.

Sementinvalmistus- ja terästeollisuus ovat julkisuudessa kertoneet kehitystoimistaan, joilla vähennetään merkittävästi näiden tuotteiden valmistuksen hiilijalanjälkeä. Asuinkerrostaloissa rakennuksen rungon osuus koko rakennuksen hiilijalanjäljestä on tyypillisesti 60-80 % julkisivujen osuuden ollessa alle 10 %.

Eri julkisivurakenteiden hiilijalanjälkeä on tarkasteltu Tampereen teknillisen yliopiston tutkimuksessa vuonna 2016. Ko. tutkimuksessa julkisivujen rakentamisvaiheen lisäksi hiilijalanjälkeä kasvattaa merkittävästi julkisivun mahdollinen huoltotarve rakennuksen elinkaaren aikana.

Julkisivut, parvekkeet ja vesikatot ovat rakenteita, jotka altistuvat paikoin ankarallekin säärasitukselle, jolloin niiden huoltotarve ratkaisee koko elinkaaren ympäristövaikutuksen. Mitä enemmän ja tiheämmin huoltotoimia tarvitaan, sitä suuremmaksi muodostuu elinkaaren aikainen hiilijalanjälki.

Kuten tuosta edellä olevasta voidaan päätellä, on korjausrakentaminen usein hiilijalanjäljen kannalta parempi ratkaisu kuin olemassa olevan rakennuksen purkaminen ja uuden rakentaminen tilalle. Tähän päätelmään on tultu myös Tampereen yliopiston Purkuko-tutkimuksessa (2021), missä vertailtiin koulurakennuksen peruskorjausta vastaavan kokoisen koulun uudisrakentamiseen.

Rakennuksen runkoon on sitoutuneena niin paljon materiaalia, joka säilyy vaurioitumattomana lämpimässä rakennuksessa vuosisatoja, jos rakenteiden kuormitukset eivät käytön tai käyttötarkoituksen muuttuessa kasva. Säälle alttiiden rakennusosien korjaamisella ja uusimisella on rungon uusimiseen verrattuna varsin maltillinen ympäristövaikutus.

Rakennusten elinkaaritarkasteluissa pitää ottaa koko käyttöikä huomioon. Huoltotoimet voivat kasvattaa merkittävästi elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia, jolloin vain tuotteiden valmistusvaiheen päästöjä tarkastelemalla voidaan tehdä kestämättömiä päätöksiä.

Jukka Lahdensivu
tekniikan tohtori
Tampereen yliopisto / Ramboll Finland Oy
Julkisivuyhdistys – JSY ry / hallituksen jäsen

kuva

Jaa tämä artikkeli: 

Rakennusosat

Vanhoja rakenteita ei tarvitse aina uusia

Arvokiinteistöjen ja muiden vanhojen rakennusten julkisivun, ikkunoiden ja katon suunnitelmallinen huoltaminen pidentää niiden käyttöikää ja säilyttää rakennuksen alkuperäisen luonteen. Kuntotutkimus tarjoaa hyvän pohjan todelliseen korjaustarpeeseen perustuvalle päätöksenteolle.

Perinteiset materiaalit, uudet vaatimukset

Laatat, luonnonkivi ja tiili ovat rakennusmateriaaleja, joiden käyttö perustuu paljon muuhunkin kuin estetiikkaan. Arkkitehdille ja suunnittelijalle ne ovat välineitä, joilla vaikutetaan rakennuksen käyttöikään, huollettavuuteen, sisäilmastoon ja käyttökokemukseen. Samalla materiaalivalintoja ohjaavat yhä vahvemmin vastuullisuus, elinkaariajattelu ja rakennusten muuttuvat käyttövaatimukset. Perinteiset materiaalit ovatkin löytäneet uuden roolin nykyarkkitehtuurissa, jossa pitkäikäisyys ja ajaton ilme nousevat hetkellisiä trendejä tärkeämmiksi.

Sisätilojen rakennusperinnön liike – kohti kulttuuriperinnön parempaa vaalimista

Ornamo Design Dialogi -tapahtuman kahvipöydässä virisi viime syksynä pienessä siolaisten joukossa keskustelu niin rakennusten, kuin sisustustenkin kroonisesta purkuvimmasta. Huolena nousi esiin erityisesti oman aikakautensa esimerkillisten kokonaissisustusten tuhoutuminen eri syistä: toiset osana usein monimutkaisia kiinteistökehityshankkeita, osa välinpitämättömyyden tai omistajien inhimillisen tietämättömyyden vuoksi. Tärkeästä aiheesta motivoituneina päätettiin ryhtyä tuumasta toimeen.

Konvektio vaikuttaa tuulettuvan julkisivun toimintaan

Tuulettuva julkisivu mielletään usein kosteusteknisesti turvalliseksi ja pitkäikäiseksi ratkaisuksi. Vähemmälle huomiolle jää kuitenkin ilmiö, joka voi merkittävästi heikentää rakenteen todellista energiatehokkuutta: lämmöneristeessä mahdollisesti tapahtuva konvektio.

Lasi muuttuu passiivisesta pinnasta aktiiviseksi rakennusosaksi

Lasi on siirtymässä arkkitehtuurissa ja sisustussuunnittelussa uuteen rooliin. Pelkän läpinäkyvän materiaalin sijaan siitä on kehittymässä teknisesti aktiivinen ja tilan toimintaan vaikuttava rakennusosa, jossa yhdistyvät energiatehokkuus, muunneltavuus, yksityisyys ja kestävyys. Muutos näkyy sekä materiaalikehityksessä että suunnittelukäytännöissä.

Sisäilmasto on monen tekijän summa

Paranna sisäilmaa ja rakennuksen energiatehokkuutta sopivalla ilmanvaihdolla ja lasituksella Yleisimpiä sisäilmaongelmia ovat liian korkeat ja liian alhaiset lämpötilat sekä tunkkaisuus. Oikein

Valaistus turvallisuuden tukena

Turvavalaistus toteutetaan kohteen ja käyttötarpeen mukaisesti. Etähallinta ja -testaus helpottavat turvavalaistuksen kunnossapitoa. Adaptiiviset järjestelmät yleistynevät lähivuosina. TURVAVALAISTUS ON kiinteistön turvallisuusjärjestelmien oleellinen

Kehitys lähti keittiöveitsestä

Näin syntyi korjauseriste PAROC Trio Asiakkaan tarpeesta ja alkuperäisestä ideasta jalostui korjauseriste PAROC® Trio, Senior Development Engineer Bror Engström Owens Corning

LUE UUSI NÄKÖISLEHTI

Prointerior 3/2026

Tilaa uutiskirje

Tilaa ilmainen uutiskirje,
jota alan asiantuntijat lukevat.

    Tilaa
    uutiskirje

    Tilaa ilmainen uutiskirje,
    jota alan asiantuntijat lukevat.