Materiaalivalinta on osa rakennuksen elinkaarta
Rakennusmateriaalien valinnassa huomio kiinnittyy nykyisin yhä useammin koko elinkaareen. Pelkkä hankintahinta ei enää ratkaise, vaan arvioitavana ovat myös materiaalin käyttöikä, huollon tarve, korjattavuus, kierrätettävyys ja ympäristövaikutukset.
Laatat, luonnonkivi ja tiili kuuluvat rakennusmateriaaleihin, joiden käyttöikä voi oikeilla rakenneratkaisuilla ulottua vuosikymmenistä jopa vuosisatoihin. Siksi niiden ympäristövaikutuksia tarkastellaan yhä useammin elinkaaren kokonaisuutena eikä pelkästään valmistusvaiheen päästöjen näkökulmasta.
Samalla rakentamisessa korostuvat materiaalien alkuperä, ympäristöselosteet (EPD), vähäpäästöisyys sekä sisäilman laatuun vaikuttavat ominaisuudet. Myös rakennustuotteiden CE-merkintä sekä Suomessa käytettävä M1-luokitus helpottavat tuotteiden vertailua silloin, kun tavoitteena ovat terveelliset ja vähäpäästöiset sisätilat.
”Rakennusmateriaalien valinnassa
huomio kiinnittyy nykyisin
yhä useammin koko elinkaareen.
Keraamiset laatat vastaavat vaativiin käyttökohteisiin
Keraamiset laatat ovat pitkään kuuluneet erityisesti märkätilojen ja julkisten rakennusten vakiomateriaaleihin, mutta niiden käyttö on laajentunut lähes kaikkiin sisätiloihin.
Posliinilaattojen kulutuskestävyys, pieni vedenimeytyminen ja helppo puhtaanapito tekevät niistä toimivan vaihtoehdon kohteisiin, joissa pinnalta edellytetään pitkäikäisyyttä. Siksi niitä käytetään runsaasti esimerkiksi kouluissa, sairaaloissa, liiketiloissa sekä vilkkaasti liikennöidyissä eteisissä.
Viime vuosina erityisesti suurikokoiset posliinilaatat ovat laajentaneet suunnittelun mahdollisuuksia. Yli metrin kokoiset laatat vähentävät saumojen määrää ja luovat yhtenäisiä pintoja niin lattioihin kuin seiniinkin. Samalla markkinoille tulleet ohuet keraamiset laatat ovat lisänneet vaihtoehtoja korjausrakentamisessa. Kun olemassa oleva laatoitus on rakenteellisesti kunnossa ja asennusolosuhteet sen sallivat, uusi ohutlaattapinta voidaan joissakin kohteissa asentaa vanhan pinnoitteen päälle ilman laajoja purkutöitä.
Myös pintojen viimeistely on monipuolistunut. Digitaalinen valmistustekniikka mahdollistaa erittäin tarkat luonnonkiven, betonin ja puun pintaa jäljittelevät kuosit, mutta samalla markkinoilla on yhä enemmän tuotteita, joiden vahvuus perustuu omaan materiaaliseen ilmeeseen eikä jäljitelmään.
Kolmiulotteiset pinnat, mattapintaiset viimeistelyt sekä erilaiset struktuurit tarjoavat suunnittelijoille uusia keinoja vaikuttaa tilan valoon, akustiikkaan ja tunnelmaan.
Luonnonkivi säilyttää asemansa laatumateriaalina
Luonnonkiven käyttö perustuu pitkälti sen ajattomuuteen. Jokainen kivipinta on yksilöllinen, eikä kahta täysin samanlaista levyä ole.
Suomessa graniitti on edelleen yleisin rakennuskivi sekä sisä- että ulkokäytössä hyvän kulutuskestävyytensä ansiosta. Marmoria käytetään erityisesti arvokkaissa sisätiloissa, kun taas liuskekivi soveltuu hyvin sekä julkisivuihin että ulkoalueille luonnollisen karhean pintansa ansiosta. Travertiini puolestaan on säilyttänyt asemansa erityisesti kansainvälisessä sisustusarkkitehtuurissa.
Luonnonkiven tekniset ominaisuudet tukevat sen käyttöä myös energiatehokkaissa rakennuksissa. Kivi johtaa lämpöä tehokkaasti, minkä vuoksi se toimii hyvin lattialämmityksen yhteydessä. Samalla suuri lämpömassa tasaa lämpötilavaihteluita ja voi osaltaan parantaa rakennuksen lämpöviihtyvyyttä.
Materiaalin pitkä käyttöikä edellyttää kuitenkin oikeita pintakäsittelyjä ja käyttökohteen huomioimista. Esimerkiksi marmori reagoi happamiin aineisiin herkemmin kuin graniitti, minkä vuoksi materiaali kannattaa valita tilan käyttöä vastaavasti.
”Luonnonkiven käyttö perustuu
pitkälti sen ajattomuuteen.
Tiili elää uutta kautta arkkitehtuurissa
Tiili on yksi vanhimmista rakennusmateriaaleista, mutta sen käyttö on viime vuosina monipuolistunut merkittävästi.
Perinteisten julkisivujen rinnalla tiiltä käytetään yhä useammin sisätiloissa korosteseininä, tilanjakajina ja akustisina elementteinä. Myös erilaiset limitykset, tiilien kääntäminen eri suuntiin sekä kolmiulotteiset muuraukset ovat lisänneet materiaalin ilmaisumahdollisuuksia.
Hyvä esimerkki tiilen nykyaikaisesta monimuotoisuudesta on Helsingin Jätkäsaari, jossa uudisrakennusten tiilijulkisivut vaihtelevat suuresti rakennuksesta toiseen — värisävyt ulottuvat vitivalkoisesta syvänmustaan, ja alueelta löytyy myös pitsi- ja reliefimuurattuja tiilipintoja. Kansainvälisesti puolestaan Tate Modern osoittaa, kuinka vanha tiilirakennus voidaan sovittaa onnistuneesti uuden arkkitehtuurin käyttöön säilyttäen alkuperäisen materiaalin identiteetti.
Tiilen suosioon vaikuttavat myös sen rakennusfysikaaliset ominaisuudet. Tiilirakenteet kestävät hyvin kosteutta, ovat paloturvallisia ja tarjoavat hyvän ääneneristävyyden. Oikein suunniteltuna ne myös tasaavat sisäilman kosteuden vaihtelua.
Tekniikka ratkaisee lopputuloksen
Vaikka materiaalit ovat pitkäikäisiä, niiden toimivuus riippuu merkittävästi asennuksesta.
Erityisesti suurikokoiset laatat edellyttävät tasaisia alustoja, oikeita kiinnityslaasteja sekä huolellista työmenetelmää. Luonnonkiven kohdalla kiinnitysjärjestelmät vaihtelevat käyttökohteen mukaan, ja julkisivuissa käytetään usein mekaanisia kiinnikkeitä pelkän liimauksen sijasta.
Saumausmateriaalit ovat kehittyneet nopeasti. Epoksipohjaiset sauma-aineet ovat tiiviimpiä ja vähemmän huokoisia kuin perinteiset sementtipohjaiset saumat, minkä ansiosta ne likaantuvat hitaammin ja soveltuvat hyvin kosteisiin ja kemiallisesti rasittaviin tiloihin. Antibakteerisilla lisäaineilla varustetut saumat puolestaan hidastavat bakteeri- ja homekasvua, mikä tekee niistä toimivan valinnan esimerkiksi märkätiloihin ja terveydenhuollon kohteisiin. Lisäksi rakenteiden liikuntasaumoissa käytetään elastisia saumausaineita, jotka mahdollistavat lämpö- ja kosteusliikkeet ilman halkeilua.
Myös pintakäsittelyissä kehitys jatkuu. Erilaiset nanopinnoitteet helpottavat puhtaanapitoa vähentämällä veden, rasvan ja epäpuhtauksien tarttumista pintaan. Samalla ne voivat pidentää materiaalin huoltoväliä ilman, että luonnollinen ulkonäkö muuttuu merkittävästi.
Digitaaliset työkalut muuttavat materiaalisuunnittelua
Suunnittelijoiden työssä materiaalivalintoja tehdään nykyisin yhä useammin digitaalisissa ympäristöissä. BIM-pohjainen suunnittelu mahdollistaa materiaalien ominaisuuksien, määrien ja kustannusten tarkastelun jo hankkeen alkuvaiheessa.
Lisäksi visualisointi- ja reaaliaikaiset renderöintityökalut auttavat arvioimaan valaistuksen, pintastruktuurien ja saumajaon vaikutuksia ennen rakentamista. Myös lisättyä todellisuutta hyödyntävät AR-ratkaisut ovat yleistymässä materiaalivalintojen tukena erityisesti vaativissa sisustus- ja julkisivuhankkeissa.
Tulevaisuudessa kehitys ulottuu myös itse materiaaleihin. Kierrätysmateriaaleja hyödyntävät laatat, vähähiiliset tiilet ja uudet komposiittikivet laajentavat vaihtoehtoja tilanteissa, joissa tavoitellaan mahdollisimman pientä hiilijalanjälkeä. Samalla tutkimusta tehdään älypinnoista, jotka voivat esimerkiksi havaita kosteutta tai integroida valaistusta osaksi rakennuksen pintarakenteita.
”Suunnittelun näkökulmasta
olennaista ei ole yksittäinen materiaali
vaan kokonaisuus.
Ajattomuus kestää myös muuttuvat vaatimukset
Rakennusmateriaalien kehitys ei ole syrjäyttänyt perinteisiä ratkaisuja, vaan pikemminkin vahvistanut niiden asemaa. Laatat, luonnonkivi ja tiili vastaavat hyvin nykyisiin tavoitteisiin, joissa yhdistyvät pitkä käyttöikä, vähäinen huollon tarve ja arkkitehtoninen laatu.
Suunnittelun näkökulmasta olennaista ei ole yksittäinen materiaali vaan kokonaisuus, jossa esteettiset tavoitteet, rakennusfysiikka, käyttötarkoitus ja vastuullisuus tukevat toisiaan. Kun materiaalivalinnat tehdään rakennuksen koko elinkaari huomioiden, syntyy ratkaisuja, jotka säilyttävät sekä teknisen toimivuutensa että arkkitehtonisen arvonsa pitkälle tulevaisuuteen.
Teksti: Petri Charpentier
Kuvat: Pexels
