Suomen uusi arkkitehtuuripoliittinen ohjelma julkaistiin tammikuussa. Valtioneuvoston teettämä ohjelma korostaa arkkitehtuurin kykyä tukea hyvinvointia ja yhteiskunnan kestävyyttä. Vuoteen 2035 ulottuva ohjelma asettaa tavoitteet ja toimenpiteet, joilla rakennetun ympäristön kokonaisvaltaista kestävyyttä kehitetään.
Vuodesta 2019 lähtien valmistellun uuden arkkitehtuuripoliittisen ohjelman kantavia teemoja ovat arkkitehtuurin
vaikutus ihmisten ja luonnon hyvinvointiin sekä hyvän suunnittelun merkitys aikaa kestävän ja muuntautumiskykyisen
rakennetun ympäristön luomisessa.
Hyvin ihmisläheisesti ohjelma korostaa arkkitehtuurin merkitystä osana jokaisen arkea. Arkkitehtuuri- ja
muotoilukasvatuksen keinoin sekä tietoa jakamalla vahvistetaan tietoisuutta rakennetun ympäristön merkityksestä
ihmiselle ja kulttuurisista arvoista osana paikkojen identiteettiä. Kulttuurin, taiteen ja kulttuuriperinnön läsnäolo
rakennetussa ympäristössä tukee hyvinvointia, alueellista elinvoimaa ja kansainvälistä vetovoimaa.
Yksi ohjelman keskeisistä teeseistä on, että laadukas rakennettu ympäristö torjuu myös eriarvoisuutta.
Kun rakennettua ympäristöä suunnitellaan ja kehitetään aidossa vuorovaikutuksessa käyttäjien kanssa, voidaan
nostaa kaikkia kansalaisia.
Tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvisen mukaan Suomella on erinomaiset edellytykset vahvistaa entisestään
asemaamme kansainvälisesti tunnettuna arkkitehtuurimaana. Yhdessä rakennetusta ympäristöstä huolehtimalla
voimme luoda uusia ja kestäviä ratkaisuja myös talouskasvun tueksi, Kurvinen linjasi ohjelman julkistuksen
yhteydessä. Ministerin mukaan edellytyksiä näille kestäville ratkaisuille luovat ennen muuta koulutus ja tutkimus.
Ympäristö- ja ilmastoministeri Emma Kari taas on kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka alueilla, rakennuksilla
ja materiaaleilla on tärkeä rooli ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillinnässä. Karin mukaan meidän on torjuttava
haitallisia vaikutuksia (kaavoituksesta ja rakennussuunnittelusta lähtien) ja kehitettävä uusia työkaluja ja yhteistyön
muotoja. Pitkäikäiset rakennukset vähentävät luonnonvarojen käyttöä sekä vaikutusta ilmastoon ja luonnon
monimuotoisuuteen.
Suomen ensimmäinen arkkitehtuuripoliittinen ohjelma valmistui vuonna 1998. Opetus- ja kulttuuriministeriön
ja ympäristöministeriön asettama työryhmä valmisteli nyt julkaistun toisen ohjelman. Ohjelman laatimiseen ja
kommentointiin osallistui laaja joukko toimijoita, joilla on ratkaiseva rooli myös siinä, miten ohjelma toteutuu. Ohjelma
korostaakin, että laadukas rakennettu ympäristö voi syntyä vain, jos yhteistyö suunnittelijoiden, rakennuttajien ja
muiden avaintoimijoiden välillä toimii.
Kansalaisille näkyvin työ etenee nyt kaupungeissa, kunnissa ja maakunnissa tehtävillä paikallisilla ohjelmilla,
joita on jo tehty – ja toivotaan laadittavan lisää. Näiden paikallis-Apolien kautta valtakunnalliset tavoitteet
konkretisoituvat ja rakennettu ympäristö kehittyy.
Jo Suomen ensimmäinen arkkitehtuuripoliittinen ohjelma herätti kansainvälistä kiinnostusta, ja uudessa
ohjelmassa on pitkälti sama klangi.
Suomi liittyi viime vuonna Davosin julistukseen, jonka käyttämä käsite Baukultur (rakennuskulttuuri)
tarkastelee arkkitehtuurin vaikutusta ei vain rakennettuun ympäristöön liittyvänä teemana, vaan huomattavasti
laajempana keinona kehittää yhteiskuntaa. Julistuksen allekirjoittaneet valtiot sitoutuvat yhdessä nostamaan hyvän
rakennuskulttuurin poliittisen ja strategisen ohjauksensa tavoitteeksi niin rakennusperinnön säilyttämisen kuin
uudisrakentamisenkin osalta.
Suomen arkkitehtuuripolitiikan toinen ”johtotähti” on niin ikään viime vuonna käynnistynyt Uusi eurooppalainen
Bauhaus -aloite, jonka tavoitteena on osoittaa, kuinka kestävä kehitys, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja estetiikka
näkyvät konkreettisina ja myönteisinä kokemuksina rakennetussa ympäristössämme.
Hyvä arkkitehtuuri ylittää rajat – ja tarvittaessa rikkoo muotit.
Petri Charpentier
