Kirjoittaja: Taru Lehtinen
Kun pääsuunnittelija yhdessä kestävän rakentamisen astiantuntijan kanssa auttaa tilaajaa kytkemään vähähiilisyystavoitteet hankkeisiin oikea-aikaisesti, saavutetaan kokonaisvaltaisesti kestävä hanke. Tulokset näkyvät ympäristövaikutuksissa, käyttäjien hyvinvoinnissa sekä elinkaarikustannuksissa.
Rakennusala vastaa yli kolmanneksesta maailman kasvihuonekaasupäästöistä sekä energiankulutuksesta. On siis itsestään selvää, että ilmastonmuutoksen hillitsemisessä rakennusala on avainasemassa.
Tämä haastaa myös arkkitehti- ja tilasuunnittelua.
Tilasuunnittelulla tarkoitetaan tässä yhteydessä pohjapiirrostason suunnitteluratkaisuita, kuten tilaohjelmaa, tilatehokkuutta, käytettävyyttä, muuntojoustavuutta tai näihin kytkeytyvää ikkunasuunnittelua.
Nämä perussuunnitteluratkaisut toimivat pohjana muille suunnitteluratkaisuille ja niiden avulla voidaan optimoida taloteknisten järjestelmien tarvetta. Siksi suunnitteluratkaisuiden moninaiset ympäristövaikutukset on tunnistettava jo hankkeen alkuvaiheessa.
Mitä tämä vaatii tilasuunnittelulta käytännössä? Nostan tähän artikkeliin kolme näkökulmaa.
Laskennalliset ja laadulliset tekijät huomioitava yhdessä
Kestävää rakentamista tulisi tarkastella kokonaisvaltaisena ekologisen, ekonomisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden yhdistävänä toimintana.
Kyse ei ole vain yksittäisten tekijöiden osaoptimoinnista, vaan on huomioitava niin laskennallisten kuin laadullistenkin tekijöiden yhteisvaikutus.
Otetaan käytännön esimerkiksi ikkunasuunnittelu. Mihin ikkunoiden sijoittelu ja lukumäärä vaikuttavat ja miten vaikutuksia voidaan arvioida?
Ikkunasuunnittelu vaikuttaa tilojen sisäolosuhteisiin kuten luonnonvaloisuuteen ja sisälämpötilaan. Tätä kautta vaikutus ulottuu taloteknisiin ratkaisuihin ja edelleen energiankulutukseen, käytönaikaisiin päästöihin ja kustannuksiin. Nämä vaikutukset ovat laskettavissa.
Sen sijaan vaikutusta laatutekijöihin ja hyvinvointiin on vaikeampi laskea. Laatutekijöitä ovat esimerkiksi ikkunasuunnittelun vaikutus asunnon kalustettavuuteen ja käytettävyyteen, yksityisyyden eri tasoihin sekä luonnonvalon kautta ihmisen hyvinvointiin ja jaksamiseen. Ikkunasuunnittelu vaikuttaa myös asunnon muuntojoustopotentiaaliin eli siihen, miten tiloja voidaan yhdistää tai erottaa muuttuvien tarpeiden mukaisesti.
Rinnakkaisia mittareita tarvitaan
Tilasuunnittelulla on merkittävä vaikutus energiankulutukseen ja päästöihin, mutta tämä vaikutus ei tule näkyväksi nykyisillä mittareilla.
Neliömetripohjaiset laskentatavat eivät ilmennä esimerkiksi tilatehokkuuden tai muuntojoustavuuden mahdollistamia vaikutuksia, vaan ohjaavat taloteknisten ratkaisuiden suosimiseen.
Nykymittarit sisältävät myös ristiriitoja. Mitä suurempi rakennus, sitä suurempi energiankulutus koko rakennusta tarkastellessa, mutta pienempi neliömetripohjaisella mittarilla laskettuna. Mitä enemmän rakennus on käytössä, sitä enemmän se kuluttaa energiaa, joten tällä laskentatavalla rakennuksia tulisi paradoksaalisesti käyttää mahdollisimman vähän.
Tarvitsemme siis vakiintuneiden energia- ja hiilijalanjälkilaskentatapojen rinnalle myös muita mittareita, jotka ilmentävät tilasuunnittelun, rakennusten käytön sekä tulevien elinkaariominaisuuksien ja pitkäikäisyyden vaikutuksia totuudenmukaisemmin ohjaten siten suunnittelua kohti vähähiilisyyttä.
Pääsuunnittelija vastaa suunnitteluryhmän erityisasiantuntemuksesta
Käytännön suunnitteluhankkeissa kestävän rakentamisen riittävä tietotaito on taattava läpi arvoketjun, jotta voimme jalkauttaa ja saavuttaa vähähiilisyystavoitteita todellisuudessa. Pääsuunnittelijan rooli on integroida kestävän rakentamisen asiantuntemus suunnitteluryhmään heti hankkeen tavoitteenasetannasta lähtien.
Integroinnilla tarkoitetaan suunnittelun kiinteää ohjaavuutta ja yhdessä tekemistä toteavuuden sijaan sekä tilaajan päätöksenteon tukemista tiedon avulla.
Suunnitteluryhmässä toimiva kestävän rakentamisen asiantuntija tarkastelee ja tunnistaa merkittävimmät hankekohtaiset suunnitteluratkaisut vähähiilisyystavoitteiden saavuttamiseksi. Hän voi myös ehdottaa tapauskohtaisia esimerkiksi kiertotalouteen ja purkumateriaalien uudelleenkäyttöön liittyviä ratkaisuja, joita tilaaja ei välttämättä ole tunnistanut aikaisemmin.
Kestävän rakentamisen asiantuntemuksen lisäarvo hankkeissa on jo osoittautunut merkittäväksi, ja tulevaisuudessa vastaava rooli lienee lähes välttämätön. Uudenlaisen palvelumallin on jo havaittu tuottaneen vähähiilisempää rakentamista.
Tavoitteena on rakennusalan ja suunnitteluprosessimallin kehittäminen kohti kestävämpää tulevaisuutta ei vain teoriassa ja laskennallisesti, vaan todellisuudessa oikeissa hankkeissa.
Taru Lehtinen
Arkkitehti, asiantuntija, tutkija
Arkkitehti Taru Lehtinen on Green Building Council Finlandin kestävyysosaamisen ohjausryhmän jäsen ja toimii kestävän rakentamisen asiantuntijana Arkkitehdit LSV Oy:llä sekä väitöskirjatutkijana Tampereen yliopistolla ASUTUT Kestävän asuntosuunnittelun tutkimusryhmässä.
Green Building Council Finlandin blogeja kirjoittaa joukko kestävästi rakennetun ympäristön asiantuntijoita.
Lue lisää: figbc.fi
