Miksi vähähiiliset ratkaisut ja viherrakentamisen arvostus ovat Ruotsissa selvästi pidemmällä kuin Suomessa? Erot eivät selity vain ilmastolla tai kaupunkirakenteella, vaan ennen kaikkea sillä, miten vihreä infrastruktuuri ymmärretään osaksi yhteiskunnan perusrakenteita, taloutta ja julkista päätöksentekoa.
Ruotsissa viherrakenne nähdään investointina
Ruotsissa viherrakenne on mielletty pitkään investoinniksi, ei kulueräksi. Kunnat ovat valmiita panostamaan monikerroksisiin viherratkaisuihin ja laadukkaisiin kasvualustoihin. Katupuiden elinkaarta vaalitaan, ja puu siirretään ennemmin kuin kaadetaan. Hulevesien käsittelyssä LUMO-ratkaisut ovat jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Taustalla on vahva tutkimusperinne ja poliittinen yhteisymmärrys siitä, että viherrakentaminen tukee terveyttä, ilmastonmuutokseen sopeutumista ja kiinteistöjen arvon säilymistä. Samalla ymmärretään, että monimuotoiset kasvillisuusratkaisut – eri-ikäiset puut, niityt, pensaskerrokset ja elävä maaperä – tukevat pölyttäjiä, maaperäeliöitä ja kaupunkiluontoa kokonaisuutena.
Ruotsissa myös viherrakenteiden mahdollisuuksia hiilensidontaan hyödynnetään tehokkaasti. Hiilivaikutukset sisältyvätkin yhä useammin julkisten hankintojen kriteereihin, ja viherrakentamisella on tunnistettu rooli ilmastopolitiikassa. Tukholman kaupunki esimerkiksi hankkii kasvualustansa biohiiltä sisältävinä, ja hankinnassa on mukana myös biohiileen liittyvät hiilikrediitit.
”Tukholman toimintamallilla” voisimme hyödyntää vihreää tehokkaammin
Suomessa viherrakentamista tarkastellaan yhä usein ensisijaisesti kustannusten kautta. Halvin ratkaisu voittaa, vaikka seurauksena olisi lyhyempi käyttöikä ja suuremmat elinkaarivaikutukset. Viherrakentaminen on meillä tällä hetkellä eräänlainen sokea piste myös rakentamisen hiililaskennassa. Hiilensidonta jää monesti strategiatasolle, eikä viherrakentamista juuri huomioida kaupunkien päästövähennystavoitteissa. Tukholman toimintamallilla rakentamisessa olisi mahdollista lisätä hiilensidontaa, ja valjastaa viherrakentaminen entistä tehokkaammaksi hiilinieluksi myös Pohjanlahden tällä puolella.
Hollannissa haasteet ovat johtaneet kunnianhimoiseen kehitykseen
Ruotsiakin pidemmällä on Hollanti, joka edustaa viherrakentamisen kunnianhimoisinta kärkeä Euroopassa. Tiivis kaupunkirakenne haasteineen on johtanut lainsäädännön kehitykseen, jossa paikallinen ympäristö- ja maankäyttölaki kunnallisten suunnitelmien kanssa ohjaavat viherrakentamista voimakkaasti. Rakentamisessa edellytetään tonttikohtaista hulevesien hallintaa ja teknisesti integroitua viherrakentamista, mikä on luonut vahvan sääntöpohjan viherkattojen ja vertikaalivihreiden ratkaisujen laajalle käyttöönotolle. Niukkojen luonnonvarojen ja tiukan sääntelyn vuoksi resurssitehokkuus on myös kasvualustatuotannossa pitkällä. Hollannissa Kekkilän BVB-Landscaping palveleekin viherrakentamisen tarpeita hyvin pitkälle kohteittain räätälöidyin kasvualustaseoksin, joilla esimerkiksi parannetaan paikallista maaperää, tai varmistetaan puiden kasvu yli sata metriä korkean tornitalon parvekkeilla. Edes taivas ei siis välttämättä ole rajana, kun halutaan rakentaa ekosysteemejä kaupunkiin.
Hollannin mallilla rakentamiseen resurssitehokkuutta
Suomessakin toki viherkattoja ja toisinaan vertikaalivihreää toteutetaan, mutta toteutusten kunnianhimo karsiutuu usein viimeistään kustannuslaskennassa. Esimerkiksi Hollannissa yleistyneet siniviherkatot veden varastointikerroksineen voisivat toimia myös Suomessa, mikäli tonttikohtaiset vaatimukset hulevesien viivyttämiseksi kiristyisivät. Rakentamisen resurssitehokkuudessa meillä olisi mahdollisuus myös ottaa mallia Hollannista. Tätä toivottavasti kirittävät tänä keväänä julkaistavat Kestävien kasvualustojen hankintakriteerit, jotka edistävät rakennuskohteiden maa-ainesten hyötykäyttöä raaka-aineena.
Rakennus, hulevesi, kasvillisuus ja maaperä tulee myös Suomessa tulevaisuudessa nähdä yhtenä järjestelmänä, joka tuottaa mitattavia ekosysteemipalveluita. Kaavoitukseen ja rakennuslupiin viherrakentaminen voidaan kytkeä Ruotsin ja Hollannin tapaan entistä tiukemmin velvoitettuna infrastruktuurina, joka tukee vähäpäästöistä rakentamista.
Petra Salonen
Kirjoittaja on Kekkilä-BVB:llä Circular Solutions Manager ja Green Building Council Finlandin Osaamisen ohjausryhmän jäsen.
Green Building Council Finlandin blogeja kirjoittaa joukko kestävästi rakennetun ympäristön asiantuntijoita.
Lue lisää: figbc.fi
