Arkkitehtuurin, tilasuunnittelun ja rakentamisen media

Mikromanagerointi – miten säilyttää luovan työn ilo?

Teksti: Petra-Miisa Juusenaho

Luulin nuorena yrittäjänä, että todellisuudesta erkaantunut aikataulutus ja budjetointi olisivat sisustusarkkitehdin työn sadistisimpia puolia. Sitten työskentelin mikromanagerin projektissa.

MIKROMANAGEROINTI ON työelämän ilmiö, jossa puututaan toisten
tekemisen pienempiinkin yksityiskohtiin. Kun mikromanageri jakaa
työtehtäviä, hän myös kertoo, miten ne tehdään. Mikromanageri ei usko,
että asioita saadaan aikaiseksi ilman jatkuvaa johtamisinterventiota.

Näin ollen hankkeessa on mukana henkilö, joka on lähtökohtaisesti
kaikkia muita ammattilaisia osaavampi.

Luottamuksen merkitys korostuu luovalla toimialalla. Luovia asiantuntijoita
yhdistää korkea suoritustarve ja kunnianhimoinen suhtautuminen
työskentelyyn. Tuntemukset oman ammattitaidon aliarvioinnista tai luovan
vapauden rajoittamisesta nakertavat motivaatiota.

Sanotaan, että mikromanagerointi liittyy esimiesasemaan, mutta yhtä
hyvin myös asiakas tai pääsuunnittelija voi mikrojohtaa. Mikrojohtaja käyttää
valtaansa, koska hän voi.

Suunnittelijaperspektiivistä katsottuna mikromanageroinnin ja onnistuneen
suunnitteluohjauksen välillä on raja. Kenenkään intresseissä ei ole
koordinaation puute, eikä yksikään suunnittelija halua jäädä itseohjautuvasti
suoriutumaan työkuormastaan. Luottamus toistemme ammattitaitoon
on välttämätöntä. Luovat prosessit kaipaavat johtamismalleja, joissa
yhdessä asetetut tavoitteet ja selkeä kommunikaatio ovat keskiössä. Tarvitaan
reunaehdot tekemiselle, jotta kukin voi tahollaan ohjautua yhteiseen
suuntaan. Suunnittelua ohjaavan ydintehtävä ei ole johtaa “ylhäältä
alaspäin”, vaan saada suunnittelutiimi toimimaan tarkoituksenmukaisella
tavalla ja oltava niin sanotusti samalla puolella pöytää. Kysymys on viime
kädessä suunnittelijan vapaudesta toimia itsenäisesti yhteisesti määritellyn
raamin sisällä.

Petra-Miisa Juusenaho
sisustusarkkitehti TaM, SIO, SI

Jaa tämä artikkeli: 

Suunnittelu

Sisustussuunnittelija on kodin ongelmanratkaisija

Sisustussuunnittelijan työ mielletään helposti pintojen ja värien valinnaksi. Todellisuudessa työ alkaa paljon aikaisemmin – ja erityisesti kylpyhuoneissa kyse on ennen kaikkea toiminnallisuudesta, tekniikasta ja ennakoinnista.

Konvektio vaikuttaa tuulettuvan julkisivun toimintaan

Tuulettuva julkisivu mielletään usein kosteusteknisesti turvalliseksi ja pitkäikäiseksi ratkaisuksi. Vähemmälle huomiolle jää kuitenkin ilmiö, joka voi merkittävästi heikentää rakenteen todellista energiatehokkuutta: lämmöneristeessä mahdollisesti tapahtuva konvektio.

Lasi muuttuu passiivisesta pinnasta aktiiviseksi rakennusosaksi

Lasi on siirtymässä arkkitehtuurissa ja sisustussuunnittelussa uuteen rooliin. Pelkän läpinäkyvän materiaalin sijaan siitä on kehittymässä teknisesti aktiivinen ja tilan toimintaan vaikuttava rakennusosa, jossa yhdistyvät energiatehokkuus, muunneltavuus, yksityisyys ja kestävyys. Muutos näkyy sekä materiaalikehityksessä että suunnittelukäytännöissä.

Käyttötarkoitus ohjaa kylpyhuoneen suunnittelua

Kylpyhuoneilta odotetaan yhä enemmän, mutta odotukset ja vaatimukset eivät ole samoja kaikissa kohteissa. Kodin, hotellin ja julkisten tilojen kylpyhuoneissa painotukset vaihtelevat käyttökokemuksesta puhdistettavuuteen ja energiatehokkuudesta esteettisiin ratkaisuihin.

Koti, joka varastoi hiiltä?

Luomua lautasella, tuulivoimaa pistorasiassa, kierrätetty takki päällä ja kirpputorilta löytynyt nojatuoli olohuoneessa. Kuluttajat tekevät yhä tietoisempia valintoja ruoan, energian ja pukeutumisen

Ajattomuuden estetiikka: harkittua ja kestävää

Sisustussuunnittelun kentällä trendeillä on kiistaton vetovoimansa. Niiden rytmi ohjaa materiaalivalintoja, värimaailmoja ja muotoilun suuntaviivoja, luoden sykähdyttäviä mutta usein lyhytikäisiä tilallisia ilmiöitä.

Näkökulmia vastuullisuuteen

SIOn seminaari Arkkitehtuuri- ja Designmuseolla 25.3.2025 “Mikä on fiiliksesi sisustusarkkitehtien työn tulevaisuudesta?” -“moniulotteinen, muuttuva, problemaattinen, rohkea, ihmiskeskeinen” Tätä mieltä olivat osallistujat