Arkkitehtuurin, tilasuunnittelun ja rakentamisen media

Mikromanagerointi – miten säilyttää luovan työn ilo?

Teksti: Petra-Miisa Juusenaho

Luulin nuorena yrittäjänä, että todellisuudesta erkaantunut aikataulutus ja budjetointi olisivat sisustusarkkitehdin työn sadistisimpia puolia. Sitten työskentelin mikromanagerin projektissa.

MIKROMANAGEROINTI ON työelämän ilmiö, jossa puututaan toisten
tekemisen pienempiinkin yksityiskohtiin. Kun mikromanageri jakaa
työtehtäviä, hän myös kertoo, miten ne tehdään. Mikromanageri ei usko,
että asioita saadaan aikaiseksi ilman jatkuvaa johtamisinterventiota.

Näin ollen hankkeessa on mukana henkilö, joka on lähtökohtaisesti
kaikkia muita ammattilaisia osaavampi.

Luottamuksen merkitys korostuu luovalla toimialalla. Luovia asiantuntijoita
yhdistää korkea suoritustarve ja kunnianhimoinen suhtautuminen
työskentelyyn. Tuntemukset oman ammattitaidon aliarvioinnista tai luovan
vapauden rajoittamisesta nakertavat motivaatiota.

Sanotaan, että mikromanagerointi liittyy esimiesasemaan, mutta yhtä
hyvin myös asiakas tai pääsuunnittelija voi mikrojohtaa. Mikrojohtaja käyttää
valtaansa, koska hän voi.

Suunnittelijaperspektiivistä katsottuna mikromanageroinnin ja onnistuneen
suunnitteluohjauksen välillä on raja. Kenenkään intresseissä ei ole
koordinaation puute, eikä yksikään suunnittelija halua jäädä itseohjautuvasti
suoriutumaan työkuormastaan. Luottamus toistemme ammattitaitoon
on välttämätöntä. Luovat prosessit kaipaavat johtamismalleja, joissa
yhdessä asetetut tavoitteet ja selkeä kommunikaatio ovat keskiössä. Tarvitaan
reunaehdot tekemiselle, jotta kukin voi tahollaan ohjautua yhteiseen
suuntaan. Suunnittelua ohjaavan ydintehtävä ei ole johtaa “ylhäältä
alaspäin”, vaan saada suunnittelutiimi toimimaan tarkoituksenmukaisella
tavalla ja oltava niin sanotusti samalla puolella pöytää. Kysymys on viime
kädessä suunnittelijan vapaudesta toimia itsenäisesti yhteisesti määritellyn
raamin sisällä.

Petra-Miisa Juusenaho
sisustusarkkitehti TaM, SIO, SI

Jaa tämä artikkeli: 

Suunnittelu

Lattia kantaa arkkitehtuuria — materiaali ratkaisee

Lattia on sisustuksen suurin yksittäinen pintarakenne. Se määrittää tilan akustiikan, lämpömukavuuden ja visuaalisen yhtenäisyyden — ja samalla se joutuu kovimmalle rasitukselle. Materiaalivalinta on siksi sekä tekninen että arkkitehtoninen päätös.

Kalustemuotoilu on tiimityötä

Uutisointi talouden heikkenemisestä, yritysten haasteista ja kotitalouksien varovaisesta kuluttamisesta heijastuu väistämättä myös huonekalualaan. Haasteita lisäävät jatkuvat alennusmyynnit sekä edulliset tuontikalusteet, jotka ohjaavat ostokäyttäytymistä lyhytjänteisempään suuntaan.

Mitä asiakas ei näe

Siinä vaiheessa, kun kohde luovutetaan asiakkaalle, suurin osa tehdystä työstä on kadonnut näkyvistä. Talotekniikka, aikataulut, koordinointi ja lukemattomat pienet päätökset on tehty kauan ennen pintamateriaalien asentamista.

Älykkäät turvaratkaisut osana arkkitehtuuria

Turvallisuus, opastaminen ja automaatio eivät ole enää erillisiä teknisiä järjestelmiä, vaan kiinteä osa julki- ja toimitilojen arkkitehtonista kokonaisuutta. Sääntelyn kiristyminen, kasvavat

Terveellinen sisäilma syntyy suunnittelupöydällä

Julkisten rakennusten sisäilmaratkaisut ovat siirtymässä reaktiivisesta korjaamisesta ennakoivaan ja mitattavaan laatuun. Uudisrakentamisessa ja peruskorjauksissa korostuvat elinkaariajattelu, energiatehokkuuden ja ilmanvaihdon tasapaino sekä

Liikkuva+ yhdistää esteettömyyden designiin

Väestön ikääntyminen lisää tarvetta esteettömille, turvallisille ja toimiville kylpyhuoneratkaisuille. Laattapiste-Pukkilan Liikkuva+ on suunniteltu tukemaan käyttäjien itsenäistä liikkumista sekä sujuvaa arkea erilaisissa

Uusi kerros korjausrakentamiseen

Arkkitehtiopiskelijoille suunnattu kerrostalon korjaamisen ideakilpailu käy tänä keväänä nelikerroksisen asuintalon kimppuun Tampereen Onkiniemessä. Vuonna 1972 valmistunut As Oy Näsinkorkee saa kilpailussa

Arkkitehtuurikoulutus murroksessa

Onko arkkitehtuurikoulutus Suomessa kriisissä? Opiskelijat valmistuvat perinteisiin käytäntöihin ja ylityökulttuuriin tottuneina, usein itseään kuluttaen, sen sijaan että he saisivat valmiudet kestävään