VUODESTA 2018 asti valmisteltu rakentamislain uudistus saatiin valmiiksi ja hyväksyttiin
eduskunnassa viime vuonna. Petteri Orpon (kok.) hallitus on kuitenkin tekemässä muutoksia lakiin liki
lennosta. ”Korjaussarjaksi” kutsuttu muutosesitys on parhaillaan lausuntokierroksella.
Mistä sitten on kysymys? – Hallitus aikoo esittää muutoksia useisiin uuden lain pykäliin.
Esimerkiksi hiilijalanjäljen laskemista ei tulevaisuudessa vaadittaisi korjaushankkeilta ja omakotitaloilta.
Ilmastonmuutoksen kannalta askel ei ole parempaan suuntaan.
Esimerkiksi korjausrakentaminen on iso kenttä, johon mahtuu valtavia projektikokonaisuuksia ja
pienenpieniä kotiremppoja. Ainakin niissä isoissa urakoissa hiililaskuri saisi nakuttaa.
Samaten omakotitalorakentamisessa hiilitase kannattaa ynnätä. Kun kerran valtaosa erillistaloista
tulee talopaketteina talotehtailta, laskelmat syntyisivät aika kivutta.
Lisäksi hallitus haluaa tehdä rakennusten purkamisesta nykyistä helpompaa. Kaavaillut helpotukset
kohdistuvat myös suojeltuun rakennuskantaan.
Muutosehdotuksen mukaan rakennuksen purkamiselle asemakaava-alueella tulee aina myöntää
lupa, jos kaava, joka ei ole vanhentunut, sen sallii, eikä rakennusta ole lain nojalla suojeltu.
Asemakaavaa pidetään vanhentuneena, jos se on ollut voimassa yli 13 vuotta mutta edelleen
suurelta osin toteuttamatta. Tähän asti niiden sisältämiä suojelumerkintöjä on silti pidetty sitovina.
Jatkossa myös asemakaavalla suojellun, kunnan omistaman rakennuksen voi purkaa, jos se ei ole
teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti korjattavissa, purkumateriaaleja kierrätetään, rakennuksella
ei ole enää kulttuurihistoriallista arvoa ja se ei ole valtakunnallisesti merkittävä. Eli ei muuta kuin paikat
sileeksi?
Hallituksen korjaussarjasta on moni löytänyt korjattavaa. Esimerkiksi Arkkitehtiliiton näkemyksen
mukaan purkamista pitäisi pyrkiä välttämään tietysti rakennusperinnön säilymisen näkökulmasta – ja
vähemmän arvokkaan rakennuskannan kohdalla erityisesti ilmastosyistä. Purkamisen syy on useimmiten
uuden rakentaminen, mikä lisää hiilipäästöjä verrattuna siihen, että vanhat rakennukset korjattaisiin/
muokattaisiin uuteen käyttöön.
Viime vuonna hyväksytyn rakentamislain mukaan purkuluvan edellytyksenä oli, ettei purkaminen
saa vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelun tavoitteiden saavuttamista. Laissa oli myös pykälä, jonka
mukaan purku- ja korjaushankkeissa on huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti
arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella. Hallitus on heittänyt kummatkin vaatimukset
roskakoriin.
Viime vuonna hyväksytyn lain mukaan rakentamis- tai purkuluvasta voivat valittaa ely-keskus,
museoviranomainen ja rekisteröidyt yhteisöt, joiden toimialaan kuuluu kulttuuriperinnön vaaliminen ja
rakennetun ympäristön laatuun vaikuttaminen. Muutosehdotuksessa valitusoikeutta rajataan merkittävästi.
Rakennus- ja toteuttamisluvasta saavat hallituksen tuoreiden kaavailujen mukaan valittaa ainoastaan
museoviranomaiset ja hekin vain, jos rakentaminen johtaa valtakunnallisesti tai maakunnallisesti
merkittävän suojellun rakennuksen purkamiseen. Purkamisluvasta valittaminen sallittaisiin
museoviranomaisille sekä ely-keskuksille silloin, kun kyseessä on valtakunnallisesti tai maakunnallisesti
merkittävä kohde.
Jos hallitus saa tahtonsa läpi, ei esimerkiksi Arkkitehtiliitto, rakennusperintöjärjestö tai huolestunut
kuntalainen enää voi purkutoimista valittaa. Ei siis ihme, että Arkkitehtiliiton puheenjohtaja Asko Takala on
todennut, että suunnitelluilla muutoksilla ollaan vaarantamassa suomalaisen rakennusperinnön säilymistä.
Perustuslain mukaan vastuu kulttuuriperinnöstä kuuluu meille kaikille.
Korjaussarja ei myöskään kannusta kiinteistöjen pitkäjännitteiseen ylläpitämiseen kestävän
kehityksen tavoitteiden mukaisesti – ja on vastahangassa useiden Suomen allekirjoittamien
kansainvälisten sopimusten kanssa.
PETRI CHARPENTIER
