Materiaaliemissiot tarkoittavat niitä hiukkasia ja yhdisteitä, joita materiaaleista vapautuu ilmaan. Kaikista uusista materiaaleista vapautuu ilmaan yhdisteitä, ja ne esimerkiksi aiheuttavat ”uuden materiaalin hajun”. Kaikki yhdisteet eivät ole ihmiselle tai ympäristölle haitallisia.
Yhdisteitä vapautuu helpoiten materiaalien pinnoilta. Pintaosissa voi olla maaleja, palosuojapinnoitteita, likaa tai kosteutta hylkiviä pinnoitteita tai muita tuotteen toiminnan kannalta tärkeitä aineita. Syvemmällä materiaalissa tai pintakerrosten alla olevat yhdisteet voivat päästä sisäilmaan, jos pintakerros on läpäisevää.
Lainsäädännössä (STMa 545/2015) on asetettu raja-arvot haihtuvien orgaanisten yhdisteiden summalle (TVOC), yksittäisen yhdisteen enimmäismäärälle sekä muutamien tiettyjen yhdisteiden emissioille. Nämä raja-arvot tarkoittavat yhdisteen määrää kuutiossa huoneilmaa, eivätkä raja-arvot ota kantaa yhdisteen lähteelle. Raja-arvo voi ylittyä, vaikka mikään yksittäinen tuote ei emittoisi raja-arvoa ylittävää määrää yhdistettä huoneilmaan. Siksi tilaa ja sen materiaaleja on aina tarkasteltava kokonaisuutena.
Tuuletus, kapselointi ja vähäpäästöiset materiaalit
Materiaaliemissioita hallitaan esimerkiksi tuulettamalla valmista rakennusta muutama viikko tai kuukausi ennen käyttäjien sisäänmuuttoa, sekä pitämällä rakennuksen ilmanvaihto jatkuvasti käynnissä ensimmäisen vuoden ajan.
Jos haitallisia emissioita aiheuttavia materiaaleja täytyy jättää esimerkiksi vanhan rakenteen sisään, voidaan niiden emissiot kapseloida hyvin tiiviillä pintakerroksella tai useilla kerroksilla niin, ettei niistä aiheudu haittaa rakennuksen käytölle. Kapselointi ei toimi vielä kaikille yhdisteille.
Huonossa tapauksessa materiaalien emissiot aiheuttavat käyttäjille esimerkiksi päänsärkyä tai muita sisäilmaongelmiin viittaavia oireita. Kosteus ja lämpö lisäävät materiaaliemissioita, joten esimerkiksi kylpyhuoneiden materiaaleina soisi käytettävän vain testatusti vähäpäästöisiä (eli vähän emissioita aiheuttavia) tuotteita.
Rakennustietosäätiö testaa ja arvioi asuin- ja työtiloissa käytettävien materiaalien emissioita. Vähäpäästöiset materiaalit ja tuotteet voivat saada M1-luokituksen. Tällä hetkellä luokituksen piiriin kuuluvat rakennusmateriaalit, kiintokalusteet, huonekalut sekä päällystetyt tuolit (toimistotuolit). M1-luokiteltujen tuotteiden käyttö on suositeltavaa myös rakentamisen laadun edistämiseksi.
Uudelleenkäyttö ja Level(s)
Uudelleenkäyttämällä tuotteita vältetään paitsi valmistamisesta syntyvät ilmastopäästöt, myös sisäilman kannalta haitalliset materiaaliemissiot. Jätehierarkian mukaisesti olisi pyrittävä mieluummin uudelleenkäyttämään valmiita tuotteita kuin hankkimaan kierrätysmateriaaleista valmistettuja uusiotuotteita. Vaikka kierrätysmateriaaleista valmistettavat tuotteet olisi testattu vähäpäästöisiksi, niiden kemiallinen koostumus voi vaihdella tuote-erien välillä siten, että osa tuote-eristä emittoi haitallisia määriä yhdisteitä.
Kokonaiskuvan hahmottamiseksi kannattaa turvautua alalle vakiintuneisiin työkaluihin, kuten EU komission luomaan Level(s)-viitekehykseen. Viitekehyksessä huomioidaan elinkaaripäästöt, elinkaarikustannukset sekä sisäilman hallinta ja materiaaliemissiot. Tehostamalla materiaalikiertoa edistämme kaikkien kolmen aihealueen kestävää toteutusta. Tutustu Level(s)-viitekehykseen esimerkiksi Green Building Council Finlandin verkkosivuilla.
Ella Lahtinen
Kestävän kehityksen asiantuntija
Green Building Council Finland
Green Building Council Finlandin blogeja kirjoittaa joukko kestävästi rakennetun ympäristön asiantuntijoita. Lue kaikki Loikka-blogit osoitteesta: figbc.fi
