Kohdetiedot: Malmin vainajatilat, Malmin hautausmaa
Tilaaja: Helsingin kaupunki
Käyttäjä: Helsingin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiala
Arkkitehti- ja sisustusarkkitehtisuunnittelu: Verstas Architects
Pääsuunnittelijat: Riina Palva (Partner-in-Charge), Väinö Nikkilä, Jussi Palva ja Ilkka Salminen
Projektipäällikkö: Aleksi Räihä
Sisustussuunnittelu: Leevi Kerola, Aino Airas, Laura Brotherus
Rakennesuunnittelu: A-Insinöörit Suunnittelu Oy
Pääurakoitsija: Peab Oy
Malmin vainajatilat tarjoavat rauhallisen ja lohdullisen ympäristön viimeisten hyvästien hetkiin. Ne on suunniteltu huomioimaan kaupungin asukkaiden moninaisten kulttuuritaustojen erilaiset perinteet. Tilat voidaan mukauttaa vastaamaan monikulttuurisen väestön vaihteleviin tarpeisiin ja käytäntöihin uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta. Käytettävissä on neljä hyvästelyhuonetta, joissa perheet ja läheiset voivat jättää jäähyväiset. Kahdessa huoneessa on mahdollisuus rituaalipesuun osana vainajan valmistelua viimeiselle matkalleen.
”Tilat ovat Suomessa ainutlaatuiset
ja myös maailmanlaajuisesti harvinaislaatuiset.
Moninaisten kulttuurien ja perinteiden huomioimisen lisäksi Malmin vainajatilat vastaavat myös toiseen tarpeeseen, joka koskettaa nykyään monia yhteiskuntia: väestön ikääntyessä kasvaa tarve vainajien säilytys- ja käsittelytiloille. Pelkästään Helsingissä menehtyy kuukausittain 400–500 ihmistä. Sairaaloiden ja hoitokotien nykyisten tilojen puitteissa on käynyt haastavaksi vastata kasvavaan tarpeeseen hoitaa viimeisiä jäähyväisiä edeltäviä käytännön järjestelyjä.
Malmin vainajatilojen kokonaisuuteen kuuluu jäähyväistilojen lisäksi myös vainajien säilytystilat. Rakennuksessa on viisi erillistä tornia, jotka mahdollistavat noin 300 vainajan kylmäsäilytyksen.
Rakennus kokoaa kaikki vainajien hyvästelyyn, käsittelyyn ja säilytykseen liittyvät toiminnot saman katon alle. Se on suunniteltu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, joka vahvistaa kaupungin palveluverkostoa ja tarjoaa käytännölliset, toimivat ja arvokkaat puitteet niin henkilökunnalle kuin omaisillekin.
Tilat ovat Suomessa ainutlaatuiset ja myös maailmanlaajuisesti harvinaislaatuiset. Toimintojen keskittäminen yhteen, tarkoitusta varten rakennettuun yksikköön on osa kaupungin pyrkimystä uudistaa ja yhdenmukaistaa vainajien käsittelyyn liittyviä palveluita. Vainajat tuodaan yksikköön sairaaloista, hoitokodeista ja yksityiskodeista eri puolilta kaupunkia sekä toisinaan muualta Suomesta tai ulkomailta.
Malmin vainajatilojen rakennus sijaitsee Malmin hautausmaan tuntumassa, tontilla, jonka kaupunki vuokraa seurakunnalta. Kyseessä ei ole uskonnollinen rakennus, eikä sillä ole yhteyttä seurakuntaan. Ikääntyvän väestön tarpeisiin vastaamaan suunniteltu rakennus ilmentää kaupungin sitoutumista monikulttuurisen väestön tukemiseen ja eri kulttuuritaustoista tulevien asukkaiden huomioimiseen.
”Vainajatilat ovat arkkitehtuuriltaan
maanläheiset ja värimaailmaltaan
vaalean neutraalit.
Lähellä kahta pääväylää – Lahdentietä ja Kehä I:tä – metsän reunassa hautausmaan pohjoispäässä sijaitsevaan Malmin vainajatilojen rakennukseen on helppo saapua sekä autolla että julkisilla kulkuneuvoilla. Jäähyväistiloihin voi saapua myös kävellen hautausmaan halki kulkevaa polkua pitkin.
Tilojen arkkitehtuurissa korostuu yksinkertaisuus ja pehmeät muodot
Vainajatilat ovat arkkitehtuuriltaan maanläheiset ja värimaailmaltaan vaalean neutraalit. Pehmeä muotokieli, kaarevat linjat ja vaaleat sävyt tekevät rakennuksesta helposti lähestyttävän ja olemukseltaan rauhoittavan. Rakennuksen hahmo on yksinkertainen. Sen luonteva, ilmaisuvoimainen muoto tuo symboliikkaa kokonaisuuteen. Muototeemana on ylöspäin, yhdeltä puoleltaan kaarena kohottautuva vainajatorni.
”Sisätiloihin on luotu rauhoittava,
ajaton ja arvokas tunnelma.
Rakennus jakautuu sekä visuaalisesti että toiminnallisesti kahteen osaan itä-länsi-suunnassa. Rakennuksen länsipäädyssä sijaitsevat vierailijoille tarkoitetut jäähyväistilat. Vainajien säilytystilat on sijoitettu itäpäätyyn siten, että niiden sisäänkäynti ja toiminnalliset tilat on täysin erotettu vierailijatiloista. Länsipäädyn matalan, horisontaalisen hyvästelytilojen puolen rinnalle nousee korkeampi, tornimainen osa, joka on tarkoitettu vainajien säilytykseen. Ympäröivien puiden yläpuolelle kohoava torni antaa yksinkertaiselle rakennukselle voimakkaan, tunnistettavan ilmeen. Rakennusta lähestyttäessä metsän reunassa sijaitseva torni vetäytyy kuitenkin taustalle ja kokonaisuus näyttäytyy vierailijalle pienimittakaavaisena ja paviljonkimaisena.
Yhtenäiset, vaaleasävyiset tiilijulkisivut korostavat rauhallisuutta ja pysyvyyttä. Käsin muurattu tiilijulkisivu pitkine, hienovaraisesti vaihtelevan sävyisine harmaine savitiilineen antaa ulkoasulle luonnollisen ilmeen. Tiilten ladonnan variaatiot tuovat tekstuuria ja rytmiä julkisivuihin. Vainajatornissa julkisivun pintamateriaalina on vaalea kattotiili. Valittu materiaali keventää rakennuksen olemusta ja on samalla toivoa antava. Rakennuksen funktion ja hengen mukaisesti aukotus on niukkaa ja harkittua. Sisätiloissa omaisten tilat ovat harkiten suunniteltuja ja materiaaleissa on suosittu luonnonmateriaaleja.
Hyvästelytiloissa on huomioitu erityisesti läheiset ja omaiset
Sisätiloihin on luotu rauhoittava, ajaton ja arvokas tunnelma. Korkealaatuinen materiaalipaletti koostuu pääasiassa kivestä ja puusta. Lämpimän sävyisellä valaistuksella on tuotu kodikkuutta. Tavoitteena on ollut luoda lohdullinen ja lempeä tila, joka kannattelee vierailijaa raskaassa tilanteessa.
Hyvästelytilojen aulan ja odotushuoneen isoista ikkunoista avautuu näkymiä ympäröivään luontoon. Luonnon läsnäolo luo yhteyden elämän kiertokulkuun. Hyvästelyhuoneissa kaarevien, etelään avautuvien kattoikkunoiden kautta siivilöityvä epäsuora luonnonvalo luo levollisen ilmapiirin. Yhdessä tilojen huolellisesti suunnitellun akustiikan kanssa se myös takaa yksityisyyden.
”Omaisten tilat kiertyvät
vesialtaan ympärille.
Omaisten tilat kiertyvät vesialtaan ympärille. Aulatilojen katseenvangitsijana se luo yhteyden ympäröivään luontoon ja sitä kautta elämän jatkuvasti sykkivään kiertokulkuun. Vesi toimii rauhoittavana elementtinä. Sen pinnasta heijastuva valo väreilee rakennuksen seinillä luoden hetkessä katoavia häivähdyksiä. Vesiallas jakaa rakennuksen symbolisesti kahteen alueeseen: elävien maailmaan ja kuolleiden valtakuntaan. Polku johdattaa kävijän altaan ohi vainajien puolella sijaitseviin hyvästelytiloihin. Hyvästelyn jälkeen kävijä palaa elävien puolelle samaa vesiaiheen vierustamaa reittiä pitkin. Vesiaihe kietoo nämä kaksi maailmaa toisiinsa muodostaen yhtenäisen kokonaisuuden.
Jäähyväistiloissa lattiat ja seinät ovat travertiinia. Päätyseinän kuusipuinen rimaverhous kätkee taakseen oven, joka yhdistää hyvästelyhuoneen ja vainajien käsittelyyn säilytykseen varatut tilat toisiinsa. Kahden rituaalipesun mahdollistavan hyvästelyhuoneen lattiamateriaalina on käytetty vaaleaa tiililaattaa. Jäähyväistilojen vähäeleinen sisustus ja puiset kalusteet luovat neutraalin ympäristön, jota voidaan personoida pienillä rituaaliesineillä tai muistoilla ihmisten kulttuuriperinteiden mukaisesti.
Rakennuksen suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota myös henkilökunnan työskentelyolosuhteisiin. Vainajien käsittelyyn tarkoitetuissa tiloissa pinnat ovat valkoisia ja kalusteet metallirosteria puhtaanapidon helpottamiseksi. Logistiikan sujuvoittamiseksi ja työergonomian tukemiseksi tilojen keskeiset toiminnot on sijoitettu samaan tasoon. Tilat yhdistyvät torniosaan, jossa on viisi pater noster -hisseillä ja automatisoidulla järjestelmällä varustettua varastotornia. Torniosaan mahtuu nykyisellään lähes 300 vainajaa. Suunnittelussa on huomioitu myös mahdollisuus laajentaa varastotiloja kuudennella varastotornilla tulevina vuosina tarvittaessa.
Uusi ajallinen kerros kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa ympäristössä
Malmin hautausmaa on Suomen suurin hautausmaa. Sillä on pitkä historia ja alueella on rakennuksia eri vuosikymmeniltä. Malmin hautausmaan alue on myös valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristökohde. Alueella sijaitsee muinaismuistolailla suojeltu kiinteä muinaisjäännös, I maailmansodan puolustusvarustuksen osana toiminut linnoitekohde, Tukikohta IX:9.
Helsingin suomalais-ruotsalainen seurakunta lunasti 1888 aikaisemmin sotilaiden harjoituskenttänä toimineen alueen hautausmaaksi ja Malmin Hautausmaa vihittiin käyttöön 1894. Vuonna 1920 kokonaisuuteen liitettiin ns. venäläinen hautausmaa ja vuonna 1936 aloitettiin suuremmat laajennukset arkkitehtien Arvo Muroman ja Albert Nybergin suunnitelmien mukaan. Entinen rautatieasema vuodelta 1896 sekä Selim A. Lindqvistin suunnittelema Malmin siunauskappeli vuodelta 1923 ja hänen 1936 suunnittelemansa funktionalistinen vesitorni on suojeltu asemakaavassa.
Metsäiselle alueelle hautausmaan pohjoisreunaan sijoittuvan Malmin vainajatilojen rakennuksen myötä myös oma aikamme jättää merkkinsä hautausmaan maisemakuvaan ja rikastaa hienovaraisella tavalla alueen ajallista kerrostumaa. Uusi rakennus ei kilpaile vanhan kappelin tai hautausmaan muiden vanhojen rakennusten kanssa, vaan asettuu dialogiin niiden kanssa luoden vastinparin punatiiliselle kappelirakennukselle. Piha-aluesuunnittelussa on huomioitu rakennuksen eteläpuolelle jäävä laaja muinaisjäännösaluerajaus, joka käsittää linnoitusrakenteiden raunioita. Linnoitteen ympäristö on jätetty mahdollisimman luonnonmukaiseksi.
Teksti: Juulia Kauste
