Uudella julkisivulla vanha runko uuteen käyttöön
Teksti: Tomi Hautakangas
Kokkolassa Jyväskyläntien varrella sijaitsee paikallisille tuttu Rukka-vaatetehtaan tuotantotila. Rakennus on vanhimmilta osiltaan 1960-luvun alkupuolelta. Se on ollut käyttämättä jo vuodesta 2013
saakka, kunnes kokkolalainen liikemies Leif Häggblom osti kiinteistön 2018.
Hanke on mielenkiintoinen esimerkki kiertotaloudesta ja siitä, miten
rakennuksen vanhaa runkoa voidaan hyödyntää uuden julkisivun toteuttamisessa.
Hanke toteutettiin vuonna 2020. Rakennuksen korjauskuluksi
muodostui vain noin 500 €/m2.
Perustukset ja kantava runko säilytettiin
Pääosin yksitasoisen ja laajimmalta osaltaan huomiota herättävän matalan
rakennuksen runko koostui betonipilareiden kannattelemista liimapuupalkeista.
Julkisivut olivat kalkkihiekkatiiltä ja nauhaikkunaa. Kerrosalaa
oli alle 5 000 m2 enimmäkseen yhdessä tasossa, ja tilavuutta noin
20 000 m3.
Perustuksia ja kantavaa runkoa lukuun ottamatta ulkovaippa purettiin
kokonaan. Matalimman osan betonipilareita jatkettiin teräspilarein, ja liimapuupalkit
asennettiin takaisin siten, että kattolappeiden suunnat osin
kääntyivät. Osa liimapuupalkeista uusittiin mitoitussyistä, mutta periaatteessa
nekin olisi voitu käyttää uudelleen.
Uusi sandwich-peltielementtirakenteinen julkisivu asettui vanhan sokkelin
päälle noin 100 000 kg alkuperäistä kevyempänä. Vaikka laajojen
ikkunarakenteiden myötä rakennuksen ilme muuttui täysin, esimerkiksi
sokkelin puhkovat oviaukot on suunniteltu pääosin entisille paikoilleen.
Muutos oli merkittävä, erityisesti matalan osuuden tilojen käyttökelpoisuus
parani huimasti tilavuuden lisääntyessä reilut 8 000 m3.
Uusvanhan rakennuksen haasteellinen lupamenettely
Tiloista ei saisi Häggblomin mukaan nykyistä parempaa vuokraa, vaikka rakennus olisi kokonaan uusi, koska rakennus ei poikkea käyttöominaisuuksiltaan
uudesta oikeastaan mitenkään. Talotekniikka ja ulkovaippa
ovat kokonaan uutta, ja vanhoista rakenteista sisällä näkyvät ainoastaan
liimapuupalkit ja pilarit, sekä niiden uudet jatkeet. Vanhan asemakaavan
puitteissa uudisrakennus ei olisi muodoltaankaan poikennut korjatusta
merkittävästi.
Vaikka suunniteltu korjaus oli menetelmiltään yksinkertainen, oli sen
lupamenettely vastaavaan uudisrakennushankkeeseen verraten huomattavasti
hankalampi. Oli epäselvää, miltä osin kyse olisi uudisrakentamisesta
ja miltä osin korjaamisesta, ja mitä voidaan hyväksyä ja mitä ei.
Rakennustekniikan osalta asioita jouduttiin hoitamaan suoraan soveltuvien
viranomaisrutiinien ja määräysten puuttuessa varsin erikoisilla
tavoilla. Maaperän, perustusten ja runko-osien kantavuuteen liittyvät vaatimukset,
mitoitusohjeet ja määräykset ovat toki muuttuneet vuosien varrella,
mutta esimerkiksi perustukset olivat hyvin syvällä, eikä niistä löytynyt
mitään merkkejä vaurioista tai painumista. Oli kuitenkin haastavaa uskottavasti
osoittaa, että ne jatkossakin kantaisivat, vaikka niiden kantama
kuorma vähenisi merkittävästi.
Kiertotalous suunnittelun uusi haaste
Hanke luo pohjaa vastaavanlaisten kiertotaloushankkeiden toteutumiseen
aikana, jolloin liian usein päädytään purkamaan ja rakentamaan uudelleen
taloudellisiin näkökulmiin vedoten. Olisi hyvä tutkia korjausvaihtoehdot
huomattavasti tarkemmin ja innovatiivisesti, kuten tässä esimerkkihankkeessa.
Siihen tarvittaisiin uudenlaista suunnittelutyötäkin pelkkien alustavien
kustannusarvioiden sijaan.
Taloudellisten syiden lisäksi esimerkiksi hiilijalanjäljellä pitäisi olla
enemmän merkitystä. Myös viranomaistahon pitäisi edistää enemmän
vastaavanlaisten kiertotaloushankkeiden toteutumista. Siihen tarvittaisiin
laajemmin ohjeistusta ja opastusta.
Tomi Hautakangas
ARK:sto Ky
Julkisivuyhdistys – JSY ry
hallituksen jäsen
