CO₂-jalanjäljellä, EPD-ympäristöselosteilla ja raaka-aineiden koostumuksella on nykyään keskeinen rooli rakennusalan materiaalivalinnoissa. Kiertotalouden merkityksen kasvaessa on kuitenkin yhä tärkeämpää tarkastella myös sitä, kuinka pitkään resurssit voidaan pitää kierrossa.
Tämä koskee erityisesti rakennussektoria. Euroopan ympäristökeskuksen mukaan rakentaminen vastaa noin kolmanneksesta EU:n materiaalien kokonaiskulutuksesta. Eurostatin uusimmat luvut puolestaan osoittavat, että kierrätettyjen materiaalien osuus EU:n materiaalien kokonaiskulutuksesta oli vuonna 2024 vain 12,2 prosenttia.
Gerflorin mukaan luvut korostavat tarvetta tarkastella materiaalivalintoja nykyistä laajemmasta näkökulmasta.
”Vielä 10–15 vuotta sitten huomio kohdistui pitkälti siihen, mistä tuote oli valmistettu. Se on edelleen tärkeää, mutta nykyään meidän on tarkasteltava myös sitä, kuinka monta kertaa raaka-aine voidaan käyttää uudelleen. Kun näin suuri osa materiaalien kulutuksestamme perustuu edelleen uusiin raaka-aineisiin, meidän on opittava pitämään jo käytössämme olevat resurssit kierrossa nykyistä paremmin”, sanoo Gerflorin Sustainability Director Caroline Maitre.
Raaka-aineiden alkuperästä resurssien hyödyntämiseen
Sama kehitys näkyy myös EU:n kiertotaloutta ja biotaloutta koskevassa työssä. EU:n vuoden 2025 biotalousstrategian tavoitteena on vähentää riippuvuutta fossiilisista luonnonvaroista sekä lisätä biologisten resurssien tehokasta ja kiertotalouden mukaista käyttöä muun muassa hyödyntämällä eri teollisuuden alojen sivu- ja jätevirtoja paremmin.
Yksi esimerkki tällaisesta ajattelutavasta ovat bioattribuoidut raaka-aineet. Niissä osa tuotannossa käytettävistä fossiilisista raaka-aineista voidaan korvata biomassalla sertifioidun massatasemenetelmän mukaisesti. Biomassa voi olla peräisin esimerkiksi käytetystä ruokaöljystä tai metsätalouden sivuvirroista.
Tämä eroaa biologisista materiaaleista, kuten pellavaöljystä, juutista, korkista ja puujauhosta, jotka sisältyvät fyysisesti itse tuotteeseen. Sekä bioattribuoitujen raaka-aineiden käyttö, että biologisten materiaalien hyödyntäminen voivat vähentää uusien fossiilisten raaka-aineiden tarvetta, mutta eri tavoin.
”Keskustelusta tulee helposti hyvin mustavalkoista, jos tarkastelemme vain sitä, onko raaka-aine biologista vai fossiilista alkuperää. Meidän on luonnollisesti tunnettava materiaalin alkuperä ja CO₂-jalanjälki. Samalla on kuitenkin hyvä pohtia, voidaanko sivuvirtoja hyödyntää uusina raaka-aineina, kuinka pitkään tuote kestää ja mitä materiaalille voidaan tehdä käytön jälkeen. Meidän on opittava arvioimaan koko kiertoa nykyistä paremmin”, Caroline Maitre sanoo.
Vinyyli osoittaa laajemman näkökulman tarpeen
Vinyylilattiat havainnollistavat hyvin tätä kysymystä. Jos tarkastellaan ainoastaan raaka-aineiden alkuperää, vinyyli voi ensi silmäyksellä vaikuttaa ilmaston kannalta heikommalta vaihtoehdolta kuin lattiamateriaalit, joissa biologisilla raaka-aineilla on suuri osuus. Kokonaiskuva kuitenkin monipuolistuu, kun arvioinnissa otetaan huomioon myös käyttöikä, ylläpito, kierrätettävyys ja vaihtoehtoisten raaka-aineiden käyttö.
Gerflor kerää esimerkiksi asennuksessa syntyvää materiaalihukkaa ja käytöstä poistettuja lattioita, jotta materiaalit voidaan käyttää uudelleen. Lisäksi yhtiön Gerflor Fibre Technology -teknologiaa hyödyntävien vinyylilattioiden tekstiilitaustassa käytetään kierrätetyistä muovipulloista saatavaa materiaalia. Olemassa olevasta jätevirrasta saadaan näin raaka-ainetta uuteen tuotteeseen.
Yhtiön mukaan tämä ei tarkoita sitä, että vinyyli olisi lähtökohtaisesti kestävämpi materiaalivalinta. Olennaista on, että materiaaleja arvioidaan niiden konkreettisen käyttötarkoituksen ja koko elinkaaren perusteella sen sijaan, että arviointi perustuisi vain yhteen ominaisuuteen.
Dokumentaatiolla laajempi kokonaiskuva
Laajempi näkökulma asettaa entistä suurempia vaatimuksia ympäristödokumentaatiolle, jota arkkitehdit, suunnittelijat, urakoitsijat ja rakennuttajat käyttävät. Gerflor työskentelee siksi samanaikaisesti muun muassa kierrätyksen, bioattribuoitujen raaka-aineiden ja uusiutuvan energian hyödyntämisen parissa sekä pyrkii tekemään ympäristödokumentaatiosta helpommin hyödynnettävää konkreettisissa projekteissa.
”Ei ole olemassa yhtä yksittäistä lukua, jonka perusteella voitaisiin ratkaista, onko materiaali ympäristön kannalta hyvä vai huono valinta. Raaka-aineita, tuotantoa, käyttöikää, ylläpitoa ja käytön jälkeisiä mahdollisuuksia on tarkasteltava kokonaisuutena. Vasta silloin meillä on todellinen pohja oikeiden materiaalivalintojen tekemiseen”, Caroline Maitre päättää.
Lähde: Perfekta PR
