Jos olemassa oleviin taloihin halutaan lisää asuinneliöitä tai uutta ilmettä, niiden vesikatoille kenties rakennetaan kattohuoneistoja tai kokonaisia lisäkerroksia – ehkäpä useitakin. Kattoja täydentävän rakentamisen esteenä voi kuitenkin olla niin maisemallisia kuin rakenteellisiakin syitä.
HUONEISTOJEN NELIÖHINNAT kaupunkien ydinkeskustoissa ovat
yleensä korkeita. Niinpä tonteille pyritään tyypillisesti rakentamaan niin
paljon asuin- tai liiketilaa kuin mahdollista.
Tonttitilan loputtua rakentamiseen voidaan ehkä jollakin tavalla hyödyntää
aiemmin pystytettyjen talojen yläpohjaa, ullakkoa tai vesikattoa.
Kevyimmillään lisärakentamissuunnitelmaan voi kuulua vaikkapa ullakkotilan
jonkin osan muuttaminen ateljeetilaksi tai pieneksi kattohuoneistoksi.
Silloin esimerkiksi harjakattoisen talon vesikattoa on osittain muutettava
siten, että huoneistoon saadaan isot maisemaikkunat, ehkäpä
ranskalainen parvekekin.
Suunnitelman tavoitteena voi olla hieno ateljeekoti, josta maisemia
näkyy naapuritalojen kattojen ylitse ja jonka ikkunoista siivilöityy sinisten
hetkien ja punaisten auringonlaskujen luonnonvaloa inspiroimaan kuvataiteilija-
asukkaiden kankaille uudenlaisia värisävyjä.
Rakennusluvan saaminen muutostöille saattaa kuitenkin ainakin Helsingissä
riippua paljolti siitä, näkyvätkö kattoon tehtävät muutokset alas
kaduille tai edes naapuritaloihin. Rakennusvalvonta ei välttämättä ole aina
hyväksynyt vanhojen kortteleiden yhtenäisiin kattolinjoihin sellaisia muutoksia,
jotka edustavat ympäristöstä selkeästi erottuvaa yksilöllistä arkkitehtuuria.
Lisäkerroksia lähiöihin
Toisaalta myös lähiöiden 1960- ja 1970-luvuilla pystytettyjen ankeiden
betonielementtitalojen karua tyyliä voisi olla syytä ja ehkäpä mahdollistakin
piristää rakentamalla niiden katoille terassi- tai kattohuoneistoja, mahdollisesti
jopa lisäkerroksia.
Suomessa tällaista täydennysrakentamista on selvitelty muun muassa
viime vuosikymmenen KLIKK-tutkimusprojektissa (Käyttäjä- ja liiketoimintalähtöinen
korjauskonsepti). Hankkeessa olivat mukana Oulun yliopisto,
Aalto-yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto, VTT sekä Joensuun, Kouvolan,
Porvoon ja Turun kaupungit.
Lähiökerrostalot soveltuvat useimmiten hyvin lisäkerrosrakentamiseen,
sillä niissä ei yleensä ole ullakkokerrosta. Monet lähiökerrostalot
ovat usein myös tasakattoisia, mikä helpottaa lisäkerrosten rakentamista
niin rakennuksen ulkonäön kuin teknisen toteutuksenkin kannalta.
”Tutkijoiden mukaan
lisäkerrokset
olisi järkevää toteuttaa
kevytrakenteisina.
Hankkeen loppuraportin mukaan lähiökerrostalot soveltuvat myös
rakenteensa puolesta hyvin lisäkerrosrakentamiseen. Niiden kantava
runko kestää helposti kevytrakenteisen uuden kerroksen kuormat, ja
usein jopa useammankin lisäkerroksen.
Tutkijoiden mukaan lisäkerrokset olisi järkevää toteuttaa kevytrakenteisina
eli teräs- tai puurunkoisina, esimerkiksi CLT-tilaelementtirakenteisina.
Raportissa kiinnitettiin huomiota puurakenteen paloturvallisuusominaisuuksiin
ja suositettiin vaakasuoraa palomuuria vanhan talon ja uusien
huoneistojen välille.
Lisäkerrosten pohjaratkaisua suunniteltaessa olisi yleensä varauduttava
siihen, ettei yläpohjalaatta kestä lisäkerrosten kuormia vaan kuormat
on vietävä alapuolisille kantaville seinille ja pilareille tai palkeille.
Mikäli alapuoliset kantavat rakenteet ovat kaukana toisistaan tai eivät
muutoin sijaitse tarkoituksenmukaisesti uutta huoneisto- ja huonejakoa
ajatellen, olemassa olevan yläpohjan päälle voitaisiin rakentaa siirtopalkisto,
jonka päälle uudet kerrokset rakennettaisiin.
Jos lisäkerros muuttaa talon vähintään nelikerroksiseksi, remontin
yhteydessä on asennettava myös hissi.
Liika on liikaa
Ulkomailla lisäkerrosten liiallinen rakentaminen on toisinaan aiheuttanut
ikäviä onnettomuuksia. Tilanteita on usein pahentanut huono suunnittelu
sekä rakennuttajien ahneus ja piittaamattomuus.
Yksi tähän mennessä vakavimmista tapauksista sattui Soulissa
Etelä-Koreassa kesäkuussa 1995, jolloin Sampoongin tavaratalo sortui.
Kaikkiaan502
ihmistä menehtyi ja 937 loukkaantui.
Kyseinen rakennus oli alkujaan suunniteltu nelikerroksiseksi toimistotaloksi.
Kesken rakennustöiden talon käyttötarkoitusta päätettiin muuttaa
ja lisätä taloon vielä viideskin kerros, samalla kun suunnitelmista poistettiin
useita kantavia pilareita.
Lisäksi vesikaton päälle asennettiin 45 tonnin painoiset ilmanvaihtolaitteistot,
joiden takia kattoon kohdistui nelinkertainen rasitus laskettuun
maksimikantavuuteen verrattuna. Kantavissa rakenteissa oli myös käytetty
huonolaatuista betonia.
Jälkiselvittelyissä paljastui romahdusvaaraa ja nopeita korjaustarpeita
yllättävän monissa muissakin Soulin kerrostaloissa. Rakennuksen omistaja-
rakennuttaja sai 10,5 vuoden vankeustuomion.
Ylimääräinen kattorakennelma saattoi osaltaan vaikuttaa myös Miami
Beachin lähelle Surfsideen vuonna 1981 rakennetun Champlain Towers
South -kerrostalon sortumiseen USA:ssa kesäkuussa 2021. Alun perin
12-kerroksiseen rakennukseen oli lisätty laaja kattohuoneisto, jota ei ollut
mukana alkuperäisessä rakennusluvassa ja jota ei ollut otettu huomioon
talon kantavien rakenteiden suunnittelussa.
Tapauksen onnettomuustutkinta on vielä kesken, mutta alustavien
tietojen mukaan sortuma lähti liikkeelle betonisesta pihakannesta, jonka
alapuolella oli autohalli sekä kellaritiloja. Kannen raudoituksessa oli pahoja
ruostevaurioita.
Pihakannen sortuma asuintalon vieressä aiheutti ilmeisesti lisäkuormaa
pohjakuvioltaan U:n muotoisen talon keskiosan kantaville pilareille, joita katon ylimääräinen kerros oli kuormittanut ja heikentänyt 40 vuoden
ajan. Viime hetkellä talosta pelastuneet asukkaat olivat paetessaan
havainneet keskiosan ulkoseinässä ison halkeaman.
Suurin osa talosta romahti 12 sekunnin kuluessa, ja 98 ihmistä kuoli.
Rakennuksesta jäi pystyyn vain yksi siipiosa.
Lähteitä:
Heikkinen – Koiso-Kanttila – Soikkeli: Korjaa ja korota. Malleja ja ideoita
kerrostalojen korjaamiseen ja lisäkerrosten rakentamiseen. Oulun
yliopisto, Oulu 2015.
Prisma: Romahtavat rakennukset. Dokumenttifilmi, ohj. James Franklin
(Britannia 2022). Es. YLE TV1 31.1.2023.
The Sampoong Department Store Collapse Explained
(interestingengineering.com).
Teksti: Ari Mononen
Kuvat: Helsingin kaupungin aineistopankki / Mika Lappalainen
