Kirjoittaja: Suvi-Maria Silvola
KUN ON saanut elää lapsuutensa kultaisella 80-luvulla, on tähän mennessä ehtinyt pyöritellä silmiään moneen kertaan ihmetellessään ylenmääräiseltä
tuntuvaa suojelua leikkiviä lapsia kohtaan. ”Älä kiipeä sinne, varo tuota, ota kaiteesta kiinni, varo ettet liukastu, kypärä päähän jne.”
Kuinka ihminen oppii käyttämään omaa kehoaan ja tuntemaan sen rajat, jos rajoja
ei pääse testaamaan ja välillä kompastu, tipahda tai kolhi itseään kunnolla?
Miksi esteitä, kaiteita, liuskoja ja liukuportaita täytyy rakentaa kaikkialle? Ei
luonnossakaan ole kaiteita vaan korkeuserot ovat osa ympäristöä.
Katsoin vastikään Netflixistä dokumentin ”Sinisistä vyöhykkeistä”, joilla
elävät maailman pitkäikäisimmät ihmiset. Luonnollinen liikkuminen, kasvispainotteinen
ruokavalio, yhteisöllisyys sekä merkityksellisyyden tunne, ovat
suurimmat yhdistävät tekijät, kun puhutaan pitkästä, terveestä ja onnellisesta
elämästä.
Vuoristoisilla alueilla korkeuseroja on sekä ulkona, että sisätiloissa,
kun talot on rakennettu rinteissä useisiin kerroksiin. Ihmiset liikkuvat ylös
ja alas portaita suorittaessaan päivän askareita. Perinteinen japanilainen
sisustus on kiinnostava. Se on hyvin yksinkertainen ja matala. Huonekaluja
ei ole juuri lainkaan ja ihmiset tottuvat nousemaan kyykystä ylös
kymmeniä kertoja päivässä. Sama toistuu puutarhassa. Puutarhanhoito
on lempeää matalatempoista liikuntaa: kitkeminen, kastelu, kylväminen
ja kerääminen hoitaa sekä mieltä, että kehoa. Käsillä tekeminen ilman
mekaanisia apuvälineitä kasvattaa lihaksia, kuluttaa kaloreita ja tuottaa
lisäksi puhdasta iloa.
Nykyelämä ei vaadi juurikaan fyysistä aktiivisuutta tai älyllisiä ponnisteluja.
Olemme korvanneet lähes kaiken toiminnan tekniikalla ja apuvälineillä.
Aamulla ajamme autolla työpaikalle ja nousemme hissillä työpöydän
ääreen istumaan ja työpäivän jälkeen autolla takaisin kotiin.
Ruoka tilataan nappia paikamalla, tiskikone päälle, robotti-imuri imuroimaan
ja sitten taas sohvalle istumaan.
Terveyden ja hyvinvoinnin tavoitteluun ja ylläpitämiseen kehitellään
jatkuvasti uusia pikaratkaisuja, dieettejä ja ravintolisiä, vaikka säännölliset,
arkiset rutiinit ja terveelliset tavat voisivat hyvin riittää pitämään
kehon ja mielen kunnossa. Kalliit kausikortit liikuntaharrastukseen jäävät
usein käyttämättä, kun yhteisöllisyyden kautta syntyvä sitoutuminen
puuttuu.
Mille me vapautamme aikaa tekniikalla? Sille että käytämme lisää
tekniikkaa? Jos haluamme elää pidempään, terveempinä ja onnellisina,
miksi annamme tekniikan hoidettavaksi kaiken sen, mikä auttaisi saavuttamaan
onnellisen, terveen ja pitkän elämän?
Voisimmeko suunnitella enemmän tilaa liikkumiselle, läsnäololle ja
kohtaamisille? Kävely- ja pyöräilyreitit, puistot ja liikuntamahdollisuudet
kaupunkisuunnittelussa kannustavat ihmisiä liikkumaan ja kohtaamaan
toisiaan. Samoin sisätiloissa paikat kohtaamisille lisäävät yhteisöllisyyttä
ja sitä kautta onnellisuutta.
Ajatusten muuttaminen on vaikeaa, ajatusten sijaan voimme muuttaa
ympäristöjä.
Suvi-Maria Silvola
Toiminnanjohtaja
Sisustussuunnittelijat SI ry
