Kirjoittaja: Leena Lundell
Kiertotalous puhuttaa rakentajia, mutta toistaiseksi keskustelu pyörii lähinnä materiaalikysymyksissä eli miten mikäkin raaka-aine voidaan kierrättää. Kiertotalous kehittyy kuitenkin monipuolisemmaksi päivä päivältä. Se pakottaa ajattelemaan asioita pitkäjänteisemmin. Mikä on eri rakentamistapojen vaikutus hiilineutraaliustavoitteisiin? Mikä materiaali pärjää pidemmän päälle resurssiviisauskisassa?
Kiertotalous ei ole materiaalikysymys vaan kansantalouskysymys. Ihmettelyä herättää, kun muutaman kymmenen vuoden ikäisiä asuinrakennuksia tai toimitaloja puretaan joko tehottomina tai korjauskelvottomina. Saadaanko niiden materiaalit talteen? Minkälainen hiilijalanjälki puretusta talosta jää?
Moniin kiertotalouden kysymyksiin rakentamisessa vastataan automaattisesti, että kannattaa rakentaa kestävästi puusta, koska se toimii hiilinieluna. Olen itse sillä kannalla, että jos haluamme olla rehellisiä, näin yksinkertainen vastaus ei kelpaa.
Me täällä puhtaan luonnon lintukoto-Suomessa olemme eläneet illuusiossa, että ongelmat ovat muualla, meillä on tilanne hallussa ja voimme jatkaa kuten ennenkin. Ei se ole hallussa. Rakentamisessa raaka-aineet ovat ilmeisesti olleet liian halpoja, koska niitä on tuhlattu melko surutta.
Suomi voi olla muutoksen etujoukoissa, koska me pystymme päätöksiin, jos haluamme.
Perinteistä näkökulmaa kestävästä rakentamisesta on laajennettava. Materiaalien hiilijalanjäljen lisäksi meidän on huomioitava rakentamisen ja käytön ajan päästöt koko elinkaaren ajalta. Mielestäni rakennuksille pitää laskea ympäristötase elinkaaren mukaan.
Samalla voimme ennustaa vaikutukset, jos rakennus puretaan 30–40 vuoden kuluttua tai jos sitä käytetään sata vuotta. Siitä syntyisikin mielenkiintoisia laskutoimituksia. Laittaisin itse vertailuun monia asioita: kuinka paljon materiaaleista voi kierrättää ja onko kierrätetty tavara laadultaan alkuperäisen veroista? Ovatko ne uudelleen käytettävissä?
Materiaalin ominaisuuksien lisäksi pisteitä voisi napsia toimivuudesta. Kuinka materiaalit helpottavat muuntojoustavuutta? Nykyistä parempaa joustavuutta tarvitaan paitsi asunnoissa, myös toimistoissa, liiketiloissa, hoitokodeissa – väestörakenteen muuttuessa joka paikassa.
Ympäristötaseeseen kuuluisi mielestäni ilman muuta myös huollon tarve, korroosionkesto, kulutuskestävyys, jopa palon- ja kosteudenkestävyys. Voidaankin perustellusti sanoa, että nykyinen ”rakenna kestävästi puusta” -näkökulma jää aika kapeaksi ja kaipaa rationaalista haastamista. Hiilinielukeskusteluunkin saataisiin uutta näkökulmaa tällaisella aika järkeen käyvällä elinkaaren mittaisella ympäristötaseella.
Leena Lundell
toimitusjohtaja
Aulis Lundell Oy
Kirjoittaja on rakennustuoteteollisuuden teräsrakenteisiin erikoistunut toimitusjohtaja Aulis Lundell Oy:ltä.
