Taideyliopiston Kuvataideakatemian uudisrakennuksen minimalistinen arkkitehtuuri on modernia tulkintaa perinteisestä teollisuusrakentamisesta. Uusi rakennus elää ajan mukana ja muuntuu käytön myötä; Myllyssä taiteen opiskelun jäljet saavat näkyä.
Pääkäyttäjä: Taideyliopisto
Rakennuttaja: Veritas Eläkevakuutus
Arkkitehtisuunnittelu: JKMM Arkkitehdit
Sisustusarkkitehtisuunnittelu: JKMM Interiors
Rakennesuunnittelu: Vahanen Oy
Urakointi: Lujatalo Oy
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kylkeen valmistunut
Kuvataideakatemian uudisrakentamista ja vanhojen suojeltujen
osien peruskorjaamista yhdistävä uusi Mylly yhdistää samaan kortteliin
tilat kuvataiteen, teatteri- ja tanssitaiteen, valo- ja äänisuunnittelun
sekä esittävän taiteen lavastuksen opiskeluun. Sörnäisten rantatiellä Helsingissä
sijaitseva taidekortteli sisältää opetus- ja työtilojen lisäksi kirjaston,
teatterin, ravintolan ja kattoterassin, ja sinne on siirtynyt myös Kuvataideakatemian
galleriatoiminta. Uudisrakennuksen kokonaislaajuus
on 13 000 bruttoneliömetriä ja sen on suunnitellut JKMM Arkkitehdit.
Myllyssä
opiskelee yhteensä noin 300 eri taidealojen opiskelijaa.
KUVA: JKMM
”Olemme erittäin tyytyväisiä, että kuvataiteen opetuksella on toimivat,
varta varten taiteen opetukseen suunnitellut tilat. Käynnissä on
kotiutumisaika,
jolloin opettelemme uusissa tiloissa toimimista, keräämme
niistä palautetta ja teemme tarvittaessa muutoksia tiloihin ja niiden käyttötapoihin”,
kertoo Taideyliopiston rehtori Kaarlo Hildén.
KUVA: JKMM
Opiskelijat ja henkilöstö ovat olleet aktiivisesti mukana uudisrakennuksen
tilojen suunnittelussa alusta asti. Rehtori kertoo, että uudisrakennukseen
muuttavien eri alojen opiskelijoiden ryhmä on yhdessä arkkitehtien
kanssa työstänyt toimivia ratkaisuja tiloihin.
KUVA: JKMM
”Opiskelijoilla on Myllyssä itsenäiseen taiteelliseen työskentelyyn
varattuja henkilökohtaisia työskentelytiloja, kuten suunnittelimme”, kertoo
Hildén. ”Myös opetuksessa käytettävät paja- ja näyttelytilat ovat erittäin
laadukkaat. Työrauhaan ja työskentelyn sujuvuuteen, esimerkiksi keskeneräisten
teosten säilytysmahdollisuuksiin, on kiinnitetty paljon huomiota.”
Kiitosta käyttäjiltä on tullut siitä, että tilojen pinnat on jätetty tarkoituksellisen
”raffeiksi”, jotta kuvataiteen opiskelijat voivat toteuttaa erilaisia taideteoksia
ja kokeiluja tiloissa.
”Koko talo toimii siinä mielessä taiteellisena laboratoriona, jonka ulkoasu
muuttuu jatkuvasti opiskelijoiden ideoiden ja taiteen myötä”, Hildén
sanoo. ”Kuvataiteen, teatterin ja tanssin ammattilaisten toimiminen
samalla kampuksella avaa ihan uusia yhteistyön mahdollisuuksia, mutta
aika näyttää, millaisia ne ovat.”
KUVA: MARC GOODWIN
Ajan ja käytön mukana elävä talo
”Kuvataide elää ajassa ja yhteiskunnassa, ja on etukenossa muutoksiin
reagoivaa toimintaa”, määrittelee Mylly-uudisrakennuksen pääsuunnittelija,
arkkitehti Asmo Jaaksi. ”Me emme tiedä, mitä kuvataide on ja millaisia
muotoja se tulee saamaan kymmenen tai viidenkymmenen vuoden
päästä.”
Arkkitehtuurin punainen lanka Jaaksin mukaan on se, että rakennus
on pyritty tekemään kuin teollisuustaloksi, jossa on vahva tukeva runko
sekä laajoja yhtenäisiä, elinkaaren mittaan erilaisiin käyttöihin muokattavia
tiloja.
KUVA: ASMO JAAKSI
”On ajateltu, että arkkitehtuuri kestää ja elää ajan mukana”, Jaaksi
muotoilee. ”Se ei periaatteessa ole koskaan valmis sisältä vaan muuntuu
käytön myötä. Kaikki materiaalit ja pinnat ovat sellaisia, että ei tulisi oloa,
että niihin ei saa koskea vaan ennemminkin ne rohkaisevat ottamaan tilaa
haltuun.”
Rakennuksen lattiat ovat lähes kauttaaltaan kovabetonilattiaa ja myös
seiniä on jätetty karkealle betonipinnalle. Kevyissä väliseinissä on mustaksi
maalattua pintaa, johon saa maalata päälle. Opetustilat muodostuvat
isoista avoimista tiloista, jotka ovat rajattavissa seinäkkeillä yksityisimmiksi
työtiloiksi. Lähtökohtana suunnittelussa oli, että opiskelijoille annetaan
vapaus muodostaa seinäkejärjestelmällä sopivia tiloja tai vaikka sulkea
täysin oma reviiri.
KUVA: TUOMAS UUSHEIMO
”Periaatteessa tiloja voi muokata vapaasti käytön mukaan”, toteaa
Jaaksi. ”Talo on avattu, mutta itse näen että ehkä vuoden päästä käyttäjät ovat tuoneet siihen viimeisen tason ja tehneet toiminnan näkyväksi, ja
sitten talo on valmis.”
Sisätilamaailmaan tuo lisäksi pientä monimuotoisuutta uusien ja vanhojen
kerrostasojen liittymät, jotka arkkitehdin mukaan ovat mielekkäitä
suunnitteluasioita.
”Rakennuksesta saatiin lopulta kokonaan esteetön”, kertoo Jaaksi
”Eri kerrostumien kohtaamiset ovat aina kiinnostavia: miten uutta liittyy
vanhaan, ja miten ne elävät limittyen?”
KUVA: TUOMAS UUSHEIMO
Rakennuksen ulkopuolelle punatiili on näkyvä materiaali, mikä kuvastaa
arkkitehdin mukaan paikan historia ja sitoo ajatukseen, että uudisosa
on Sörnäisten vanhaa teollisuusaluetta.
”Ulkokuoren minimalistinen arkkitehtuuri on modernia tulkintaa perinteisestä
teollisuusrakentamisesta eli siinä näkyy täydellinen konstailemattomuus.”
KUVA: ASMO JAAKSI
Taiteen opiskelun monipuolisesti mahdollistavat tilat
Viisikerroksinen uudisrakennus liittyy katutasossa Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun
lasikatteiseen keskustilaan yhdyskäytävällä. Molempien
akatemioiden kirjastot on yhdistetty samaan paikkaan Kookos-rakennuksen
katutasolle, jonne myös kampuksen kokonaan uudistettu ravintola
sijoittuu. Kahden eri aikakauden rakennuksia yhdistää industrialhenki,
ja kerroksellinen rouheus on tekijöiden mukaan ollut linja myös sisäarkkitehtuurin
suunnittelussa.
”Taideyliopiston Sörnäisten kampus ei ole perinteinen sisustuskohde”,
toteavat kohteen vastaavat sisustusarkkitehdit Päivi Meuronen ja Noora
Liesimaa. ”Suurin työpanos meillä on ollut tilasuunnittelussa ja käyttäjäyhteistyössä.
Rakennus on suunniteltu tekemisen alustaksi, mahdollistajaksi,
eikä sisustettu valmiiksi ympäristöksi.”
KUVA: ASMO JAAKSI
Esimerkiksi projektitilat ovat pääasiassa tyhjiä, jotta ne muuntautuvat
monipuolisesti erilaiseen taiteen tekemiseen. Grafiikan työpajat ovat
täynnä grafiikan prässejä ja altaita eli koko kalusteplaani muodostuu tekemiseen
tarvittavista laitteista ja välineistä.
”Suunnittelussa ajattelimme sitä, että opiskelijoilla olisi vuorovaikutusta
ja koulun sisäisiä kohtaamisia, ja että tilat tukisivat erilaisia työskentelijöitä”,
Liesimaa kertoo.
Uudisrakennuksen kolmionmuotoinen keskeisaula on sydäntilaa, jota
kiertävät parvet. Tasanteiden leveämmissä kohdissa on kohtaamoja eli
oleskelutiloja, ja jokaisessa kerroksessa on omat pienoiskeittiöt.
KUVA: MARC GOODWIN
”Ajatus on, että opiskelijat valitsisivat kohtaamon tekemisen mukaan;
haluavatko olla sosiaalisemmassa vai rauhallisemmassa tilassa”, kertoo
Meuronen. ”Kalustuksella pyrimme vaikuttamaan siihen, että eri kerrosten
Kohtaamoilla olisi omanlaisensa profiilit ja näin eri osastojen käyttäjät
sekoittuisivat.”
KUVA: MARC GOODWIN
Kun uuden Mylly-rakennuksen näyttävää harmaan betonin ja tumman
valurautakaiteen muodostamaa portaikkoa noustaan ylemmäs, tilat muuttuvat
asteittain yksityisemmiksi. Toisen kerroksen tasolla on päiväaikaan
julkista tilaa ja se on portilla suljettavissa. Keskeistilasta avautuvat näkymät
yhdellä silmäyksellä avaraan ja korkeaan tilaan, jossa on lasikatto
päällä. Varsinaiset opetustilat löytyvät, kun portaita nousee kerroksittain
ylemmäs. Lasilankkuseinien ja kulunvalvottujen ovien takana sijaitsevat
ateljeet ja opetustilat.
KUVA: PAULIINA SALONEN
”Työtilat sijoiteltiin luonnonvalon mukaan”, Liesimaa kertoo. ”Esimerkiksi
valokuvastudio ja atelje-tilat on pääsääntöisesti sijoitettu pohjoisen
valon puolelle.”
Uudisosan neliönmuotoiset ikkunat ovat arkkitehdin ratkaisu eikä
ulkoapäin välttämättä edes näy miten valtavan isot ikkunapinnat todella
ovat. ”Valoa tulee niin paljon kuin mahdollista, ja ajatuksena on, että valo
kulkee talon läpi”, Meuronen luonnehtii. ”Julkisivuissa on isot ikkunat ja
rakennuksen sydänalueilla seinissä on lasilankkua. Keinovalossa pyrittiin
parhaaseen lopputulokseen niin, että koko talossa olisi samat valaistusolosuhteet,
ja että teoksia voi katsoa tilassa kuin tilassa.”
KUVA: TUOMAS UUSHEIMO
KUVA: MARC GOODWIN
Sisustusarkkitehdit kertovat, että valaistus koko talon läpi on 5 000
kelviniä, mikä on selvästi kylmempää verrattuna esimerkiksi toimistoympäristöihin.
”Tämä liittyy isoihin ikkunoihin”, Meuronen täsmentää.
”Määrittelimme viisituhatta kelviniä, koska ei haluttu, että eri tiloissa vaihtuu
värilämpötila. Olin aluksi sitä mieltä, että viisituhatta on liian kylmää
oleskelutiloihin, mutta kokonaisuuden ja muuntojoustavuuden kannalta on
hyvä, että kaikkialla on sama värilämpötila.”
Taideyliopiston Kuvataideakatemian tiloissa se onkin perusteltua,
koska koko talo on suunniteltu joustamaan nykytaiteen luomisvaiheiden
mukaisesti. ”Tekemisen paikat eivät rajoitu pelkästään opetustiloihin, vaan taidetta tehdään ihan joka paikassa, myös sydänalueella ja kohtaamoissa.”
KUVAT: PAULIINA SALONEN
Uuden ja vanhan toimiva kokonaisuus
Vanhat teollisuuskiinteistöt toisiinsa yhdistävä Mylly edustaa nykyajan
huippuarkkitehtuuria, jonka kokonaisvaltaiseen suunnitteluun vaikuttavat
monet tekijät. Modernien, muunneltavien ja joustavien tilojen yhdistäminen
kerrokselliseen ympäristöönsä toi lisäpähkinöitä rakennushankkeen
toteutusprosessiin.
KUVA: PAULIINA SALONEN
”Osa rakennuksista oli suojeltuja ja kaikki olivat erittäin huonossa
kunnossa, joten korjaukset olivat haasteellisia”, kertoo kiinteistön omistajan
Veritas Eläkevakuutuksen rakennuttajapäällikkö Jarkko Saari. ”Vanhojen
rakennusten perustamistapa toi myös haasteita, joita jouduttiin ratkomaan
matkan varrella.”
Rakennuttajan silmissä kompromisseihin ei kuitenkaan jouduttu vaan
ratkaisut vanhan ja uuden yhdistämisessä toimivaksi kokonaisuudeksi
onnistuttiin hyvin.
KUVA: PAULIINA SALONEN
”Arkkitehtitoimiston väki oli avoimella hengellä liikkeellä, vaikka KVRurakan
hengen mukaisesti tilaajana heillä oli Lujatalo”, Saari kiittelee. Hän
näkee rakennuksen tilojen elävän ajan myötä käyttäjien käytössä.
”Uskoisin, että ainakin valtavat betonipinnat tulevat jatkossa saamaan
uudenlaista ilmettä, kunhan opiskelijat pääsevät vauhtiin.”
Teksti: Tanja Karpasto
