Projektiesittelyt (julkisrakennukset ja -tilat, matkailu ja kulttuurirakennukset, toimistorakennukset ja työympäristöt)

Eliel Saarisen 150-Vuotislahja

Arkkitehdit Aki Davidsson ja Jaana Tarkela saivat Lahden kaupungintalon perusparannuksesta suunnitteluprojektin, joka haastavuudessa hakee vertaistaan Suomessa. Suojellun rakennuksen sisukset menivät uusiksi, kun talotekniikka päivitettiin viimeisen päälle.

Kohdetiedot: Lahden kaupungintalon perusparannus
Tilaaja ja rakennuttaja: Lahden Tilakeskus
Arkkitehtisuunnittelu: Allianssi Arkkitehdit Davidsson Tarkela Oy, Granlund Oy ja Ideastructura
Rakennusurakoitsija: SRV

ELIEL SAARISEN suunnittelema, vuonna 1912 valmistunut Lahden kaupungintalo on ollut todellinen monitoimitalo. Täältä on löytynyt tiloja lukuisille kaupungin toiminnoille: valtuusto, virasto, palokunta, kirjasto, poliisikamari Talon alkuperäisistä toiminnoista on jäljellä valtuustosali, joka on pysynyt samassa käytössä koko talon yli satavuotisen historian ajan.

Kaupungintalo remontoitiin kattavasti 1980-luvulla, mutta 2020-luvulle tultaessa oli selvää, että esimerkiksi talotekniikka ei enää täyttänyt nykystandardeja. Myös rakennuksen esteettömyys ja saavutettavuus piti saada parempaan kuosiin.

Lahden kaupungintalon perusparannus toteutettiin allianssihankkeena, jonka laajuus oli noin 5 800 bruttoneliömetriä. Rakennuksessa on neljä kerrosta, joista alin pohjakerros on osittain maanpinnan alapuolella ja ylin sisustettu korkean vesikaton sisään ullakolle. Talotekniikan päivittämisen lisäksi perusparannuksen tavoitteena oli muokata tilat vastaamaan moderneja tilatarpeita sekä tilojen toiminnallisia vaatimuksia.

Samalla haluttiin parantaa rakennuksen viihtyisyyttä ja kutsuvuutta, jotta rakennus olisi entistä aktiivisempi osa kaupunkilaisten arkea. Perusparannuksen tärkeänä punaisena lankana oli myös vaalia rakennuksen eri aikakausien rakennushistoriaa.

”Koko suunnittelutyö tehtiin tietomallipohjaisena.

Arkkitehdin unelmaduuni

Allianssin toteuttajaosapuolena toimi SRV, ja suunnitteluosapuolen muodosti kolmikko Arkkitehdit Davidsson Tarkela Oy, Granlund Oy ja Ideastructura Oy. Tilaajaosapuolena oli Lahden Tilakeskus. Perusparannus käynnistyi maaliskuussa 2020 kehitysvaiheella, minkä jälkeen työt aloitettiin kesällä 2021.

Projektin pääsuunnittelija Aki Davidsson ja vastaava rakennussuunnittelija Jaana Tarkela katselevat kesällä 2023 valmistunutta urakkaa hyvillä mielin: kummankin mielestä kaupungintalon ”kauneuskäsittely” on uran ehdoton huippuhetki.

”Kyseessä on yksi Saarisen päätöistä Suomessa – ja oli todella hienoa olla mukana tällaisessa projektissa, joka valmistui Saarisen juhlavuonna”, toteaa Davidsson. Viime vuonna kuuluisan arkkitehdin syntymästä tuli kuluneeksi tasan 150 vuotta.

Rakennus kuuluu Mariankadun seremonia-akseliin, joka on merkitty maakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen luetteloon ja listattu valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon. Tarkela ja Davidsson huomauttavat, että Suomen rakennuskannassa on vain suhteellisen rajallinen määrä suojeltuja, historiallisesti merkittäviä rakennuksia, joten tällaiseen projektiin pääseminen on arkkitehdille suuri kunnia – jota kehystää suuri vastuu.

”Lähdimme tekemään suunnittelutyötä nöyrällä asenteella, mutta samalla päättäväisellä suunnittelijan otteella”, Davidsson kuvailee.

Koronaa rattaisiin

Kaksikon suunnittelutyö käynnistyi 2019 ja kohta jo saatiin kapuloita rattaisiin – koronan muodossa. Työryhmä kuitenkin näytti kyntensä myös poikkeustilanteessa. ”Aika hyvin pystyttiin toimimaan myös etänä”, vahvistaa Jaana Tarkela.

Suunnittelua sujuvoitti varmasti myös se, että Tarkela ja Davidsson ovat tehneet yhteistyötä jo vuodesta 1988 ja ymmärtävät toisiaan puolesta sanasta. Parivaljakon peruskorjaushankkeista on syytä mainita ainakin Suomen Kansallisteatterin ja Helsingin kaupungintalon peruskorjaukset.

Töitä sai kuitenkin puskea hartiavoimin, ennen kuin kaikkiin kestävän kehityksen, terveellisyyden ja turvallisuuden vaatimuksiin saatiin tyydyttävästi vastattua. Pohjoisissa olosuhteissa riman on oltava korkealla lämmityksen, jäähdytyksen ja ilmanvaihdon suhteen – ja kaupungintalon tekniikka oli selvästi elinkaarensa päässä. Tästä syystä talon kaikki tekniset järjestelmät jouduttiin uusimaan. Arkkitehdin näkökulmasta tällainen totaalinen talotekniikkaremontti suojellussa rakennuksessa on todellinen kuningaslaji, jossa taidot punnitaan.

Koko suunnittelutyö tehtiin tietomallipohjaisena. ”Työryhmään kuuluivat myös kokeneet ja ammattitaitoiset arkkitehdit Minna Aalto ja Antti Kukkonen”, lisää Davidsson.

”Missä on perustukset?”

Massiivisessa talotekniikkaremontissa toteutettiin laajoja sisäilmakorjauksia, tyhjennettiin välipohjat vanhoista rakennusjätteistä, uusittiin vesikatto alusrakenteineen ja samalla parannettiin katon lämmöneristystä ja tuuletusta. Lisäksi julkisivujen vauriot korjattiin, rapautuneita laastisaumoja ja julkisivumuurausta uusittiin ja ikkunat kunnostettiin, pieteetillä ja perinpohjaisesti.

”Vanhat rakenteet olivat sangen työllistäviä”, kertoo Davidsson.

”Erityisen suuri työ oli avata ontelorakenteet ja putsata ne. Lopuksi ontelot vielä liekitettiin nestekaasuliekillä”, hän kuvailee.

Talon eteläsiivestä löytyi vähän erilainen yllätys. ”Sieltä ei löytynyt perustuksia ollenkaan”, kertoo Tarkela.

”Siitä saatiin sitten vähän lisätyötä.”

Yksistään uutta sähkökaapelia rakennukseen syötettiin yhteensä 57 kilometrin verran; valaistuspuolella entisöitiin 300 vanhaa valaisinta ja varustettiin ne energiapihein led-valoin. Uusituilla taloteknisillä järjestelmillä saavutettiin paitsi energiatehokkuutta, myös passelia olosuhdehallintaa muuntojoustaviin tiloihin.

”Sisäpiha on nyt katettu pilareiden varaan rakennetulla kuparikatoksella.

Sisäpihasta sukeutui taideteos

Perusparannuksen merkittävin silminnähtävä muutos on rakennuksen sisäpihan kattaminen.

Sisäpiha on nyt katettu pilareiden varaan rakennetulla kuparikatoksella, jonka keskialue on umpikattoa ja sivuilla kiertävä lasinen valokate päästää valoa sisään. Umpikaton kuparilevyt on perforoitu kalevalaishenkisellä reikäkuvioinnilla ja takana oleva musta villa akustoi tilan äänimaisemaa. Umpikatossa on piilossa talotekniikkaa, kuten valaisimia, sprinklereitä ja paloilmaisimia.

Kattoratkaisu ei pudonnut arkkitehtien syliin ihan hetkessä. Jaana Tarkela tunnustaa, että eri malleja pyöriteltiin pitkään ennen kuin päädyttiin patinoituneeseen kupariin, Saarisen aikakauden tunnettuun arvomateriaaliin. Kuparia käytettiin rakennuksen perusparannuksessa lopulta yhteensä 15 500 kiloa.

”Mietimme pitkään katon tekemistä kokolasista, mutta siihen liittyi lopulta liikaa ongelmia, ihan kantavuudesta ja vedenpoistosta lähtien”, Tarkela kertoo.

Kaupunkilaisten kohtaamispaikka?

Sisäpihan kattaminen tietenkin luo taloon lisää lämmintä käyttötilaa, joka mahdollistaa monipuolisen käytön ympäri vuoden. Arkkitehdit uskovat, että sisäpihan kattaminen luo täysin uusia mahdollisuuksia kaupungintalon käyttämiselle – ja samalla madaltaa tuntuvasti kynnystä käyttää tilaa ”lahtelaisten olohuoneena”. Uusi, esteetön yleisön sisäänkäynti tornin alta suorastaan kutsuu kaupunkilaisia astumaan sisälle rakennukseen.

Sisäpihalta avautuu myös suora sisäänkäynti ravintolatilaan, joten on odotettavissa, että jokunen pöytä löytää tiensä sisäpihallekin. Ravintolan erikoisuus: tila on alun perin toiminut palokunnan hevostallina.

Tarkela ja Davidsson olivat tiiviisti ”naimisissa” perusparannuksen kanssa pitkän aikaa – ja haasteita tuli vastaan tasaisena virtana, kuten yleensäkin vanhojen talojen kanssa.

”Lopulta työn laajuus yllättää aina”, summaa Davidsson.

Teksti: Sami J. Anteroinen
Kuvat: Tuomas Uusheimo

Lahden kaupungintalo – lyhyt historia

Lahden kaupungintalo on kokenut historiansa aikana pommituksia ja tulipaloja. Talon arkkitehtuuri on kuitenkin pitänyt pintansa läpi kovienkin aikojen. Tyyliltään rakennus on myöhäiskansallisromanttinen kokonaistaideteos.

Lahden kaupunki järjesti vuonna 1910 kaupungintalosta kutsukilpailun, jonka voitti Eliel Saarinen. Rakennus valmistui 1912. Siinä oli tilat rahatoimikamarille, poliisille, kirjastolle ja valtuustolle, mutta myös monelle muulle kaupungin ja seurakunnan virastolle. Länsiosaan oli sijoitettu palokunta ja kolme asuntoa.

Nykyisen muotonsa kaupungintalo sai 1934, kun rakennusta laajennettiin kaupunginarkkitehti Kaarlo Könösen suunnittelemalla eteläsiivellä. Samalla ullakkotilat otettiin käyttöön toimistotiloina ja sisäpihan alle rakennettiin teknisiä tiloja.

Rakennuksen sisätiloja on muutettu reilun sadan vuoden aikana lukuisia kertoja. Sisällissodassa vuonna 1918 kaupungintalon torni vaurioitui tykkitulessa; talvisodan pommitukset vaurioittivat rakennusta pahoin vuonna 1939 tuhoten käytännössä kaikki kattorakenteet.

Kaupungintalo sai olla suhteellisen rauhassa muutaman vuosikymmenen, kunnes se koki kovia vuoden 1981 tulipalossa. Tulipalon jälkeisessä peruskorjauksessa vuosina 1982–1985 rakennus sai nykyisen ilmeensä, jossa tavoiteltiin Saarisen henkeä. Korjauksessa oli toteutettu eri suojelutason tiloja; entisöityjä tiloja, 1910-luvun tyylin mukaisia nykyaikaisesti kalustettuja tiloja ja täysin nykyaikaisia 1980-luvun tiloja.

Perusparannushankkeen alussa Lahden museo esitti kaupungintalon suojelua kulttuuriperintölain pohjalta. Lakisuojeluprosessi käynnistettiin samanaikaisesti perusparannuksen suunnittelun kanssa syksyllä 2019 ja molempia edistettiin rinnakkain. Suunnittelua ja rakentamista toteutettiin intensiivisessä yhteistyössä Ely-viraston, Lahden kaupunginmuseon, Museoviraston, kaavoittajan ja rakennusvalvonnan kanssa.

Kaupungintalon lakisuojelu astuu voimaan perusparannuksen valmistumisen jälkeen.

Teksti: Sami J. Anteroinen