Yhteistyössä (Sisustussuunnittelijat SI)
KOLUMNI
Mikromanagerointi – miten säilyttää luovan työn ilo?
Teksti: Petra-Miisa Juusenaho
Luulin nuorena yrittäjänä, että todellisuudesta erkaantunut aikataulutus ja budjetointi olisivat sisustusarkkitehdin työn sadistisimpia puolia. Sitten työskentelin mikromanagerin projektissa.
MIKROMANAGEROINTI ON työelämän ilmiö, jossa puututaan toisten
tekemisen pienempiinkin yksityiskohtiin. Kun mikromanageri jakaa
työtehtäviä, hän myös kertoo, miten ne tehdään. Mikromanageri ei usko,
että asioita saadaan aikaiseksi ilman jatkuvaa johtamisinterventiota.
Näin ollen hankkeessa on mukana henkilö, joka on lähtökohtaisesti
kaikkia muita ammattilaisia osaavampi.
Luottamuksen merkitys korostuu luovalla toimialalla. Luovia asiantuntijoita
yhdistää korkea suoritustarve ja kunnianhimoinen suhtautuminen
työskentelyyn. Tuntemukset oman ammattitaidon aliarvioinnista tai luovan
vapauden rajoittamisesta nakertavat motivaatiota.
Sanotaan, että mikromanagerointi liittyy esimiesasemaan, mutta yhtä
hyvin myös asiakas tai pääsuunnittelija voi mikrojohtaa. Mikrojohtaja käyttää
valtaansa, koska hän voi.
Suunnittelijaperspektiivistä katsottuna mikromanageroinnin ja onnistuneen
suunnitteluohjauksen välillä on raja. Kenenkään intresseissä ei ole
koordinaation puute, eikä yksikään suunnittelija halua jäädä itseohjautuvasti
suoriutumaan työkuormastaan. Luottamus toistemme ammattitaitoon
on välttämätöntä. Luovat prosessit kaipaavat johtamismalleja, joissa
yhdessä asetetut tavoitteet ja selkeä kommunikaatio ovat keskiössä. Tarvitaan
reunaehdot tekemiselle, jotta kukin voi tahollaan ohjautua yhteiseen
suuntaan. Suunnittelua ohjaavan ydintehtävä ei ole johtaa ylhäältä
alaspäin, vaan saada suunnittelutiimi toimimaan tarkoituksenmukaisella
tavalla ja oltava niin sanotusti samalla puolella pöytää. Kysymys on viime
kädessä suunnittelijan vapaudesta toimia itsenäisesti yhteisesti määritellyn
raamin sisällä.
Petra-Miisa Juusenaho
sisustusarkkitehti TaM, SIO, SI