Projektiesittelyt (matkailu ja kulttuurirakennukset, vapaa-ajan ja viihtymisen rakennukset)
Kansallinen väistötila starttasi Töölönlahdella
Opiskelijoiden luovuudesta ammentava Pikku-Finlandia näkee metsän puilta
KUVA: MIKAEL LINDEN
Finlandia-talon perusparannus avasi oven väistötilalle, joka mahdollistaa erilaisten tapahtumien järjestämisen remontista huolimatta. Jo Finlandia-talon perusparannuksen hankesuunnitelmassa tuotiin esille tarve väliaikaiselle konferenssi- ja tapahtumatilalle, jotta Finlandia-talon toiminta voi jatkua katkeamattomana myös remontin aikana.
Kohdetiedot: Pikku-Finlandia
Tilaaja: Helsingin kaupunki
Rakennuttaja: Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimiala
Arkkitehtisuunnittelu: arkkitehdit Jaakko Torvinen, Elli Wendelin ja Havu Järvelä, yhteistyössä professori Pekka Heikkisen ja Arkkitehdit NRT Oy:n kanssa
Urakointi FM-Haus Oy
Urakoitsijan arkkitehti: Arkitekturum Oy
KUVA: MIKAEL LINDEN
SAMALLA TAVOITTEEKSI asetettiin, että väistötilaksi rakennettava
paviljonkimainen rakennus luo samalla uutta, mielenkiintoista ja houkuttelevaa
tilaa Töölönlahdelle. Finlandia-talon rooli Töölönlahden tapahtumakeskuksena
ja osana Helsingin kulttuurirakennusten sarjaa asetti – luonnollisesti
– riman varsin korkealle: nyt haluttiin rakennus, joka on arkkitehtonisesti
korkealaatuinen ja kaupunkilaisiin vetoava.
KUVA: MIKAEL LINDEN
Maaliskuussa 2022 avattu Pikku-Finlandia enemmän kuin lunastaa
siihen asetetut odotukset. Puurakenteisena, siirrettävänä ja väliaikaisena
rakennuksena Pikku-Finlandia toteuttaa Helsingin kaupungin tavoitteita
kiertotaloudesta ja puurakentamisesta – eikä uudisrakennus jää Ison-
Finlandian varjoon hetkeksikään.
KUVA: MIKAEL LINDEN
KUVA: MIKAEL LINDEN
Aalto otti kopin profiilihankkeesta
Pallo lähti varsinaisesti pyörimään vuonna 2019, kun Aalto-yliopiston
arkkitehtuurin laitos järjesti rakennussuunnittelun ja Wood Programin
maisterivaiheen yhteisstudiokurssin, jossa etsittiin konseptiratkaisua
Finlandia-talon väistötilatarpeeseen. Opiskelijatöitä arvioivat Aalto-yliopiston
arkkitehtuurin laitoksen asiantuntijat, tilaajan näkökulmasta Helsingin
kaupungin edustajat sekä käyttäjän näkökulmasta Finlandia-talo Oy:n
edustajat.
KUVA: KIMMO RÄISÄNEN
Aalto-yliopiston puuarkkitehtuurin professori Pekka Heikkinen veti
yhdessä Pirjo Sanaksenahon kanssa studiokurssia. Heikkisen mukaan
Helsingin kaupunki oli miettinyt väistötilan konseptia jo pitkään ja Aallon
väki heittäytyi innolla mukaan projektiin.
Saimme erittäin kiinnostavan tehtävän ja suunnittelustudio käynnistyi
suurin odotuksin, Heikkinen muistelee.
KUVA: KIMMO RÄISÄNEN
18 näkemystä väistötilasta
Aalto-yliopiston studiokurssille valittiin 19 osallistujaa arkkitehtuurin, maisema-
arkkitehtuurin ja rakennustekniikan aloilta. Kurssille valitut olivat
osaksi Aalto-yliopiston omia opiskelijoita ja osaksi kansainvälisiä vaihto-oppilaita. Kurssille osallistuneet opiskelijat tuottivat kaikkiaan 18 yksilötyötä,
joiden joukosta valittiin neljä ehdotusta ryhmätöinä edistettävään
jatkokehitykseen.
Yksi näistä neljästä konseptista oli Jaakko Torvisen Finlandia Forest
-ehdotus. Finlandia Forest -konseptin keskeisenä teemana ovat luonnonmukaiset,
mahdollisimman vähän prosessoidut oksalliset männynrunkopilarit
kantavana rakenteena, kertoo Torvinen.
KUVA: MIKA POLLARI
Halusin tuoda puiden yksilöllisiä ominaispiirteitä esille, hän toteaa.
Samalla toteutui yksiaineisuuden ihanne: puiden rinnalle ei ole nostettu
kilpailevaa elementtiä, jolloin niiden individualismi nousee pakottamatta
valokeilaan.
KUVA: MIKAEL LINDEN
Sinivalkoinen metsä kasvaa tiimityönä
Näin Finlandia Forest ankkuroitiin vahvasti suomalaiseen metsään:
konseptin
tavoitteena on tarjota vierailijoille tilallinen kokemus metsän
reunamasta keskellä kaupunkia. Lopputuotteessa seisookin kaikkiaan
95 metsästä kaadettua männyn runkoa oksineen; osa puista on talon
terassilla ja loput sisällä.
Pekka Heikkisen mukaan Finlandia Forest sopi täydellisesti tehtävänantoon.
Se oli edullinen ja samalla tunnistettava konsepti, hän
toteaa.
Seuraavassa vaiheessa Torvisen sooloa ryhdyttiin jatkojalostamaan.
Finlandia Forest -työn jatkokehitysryhmän jäsenet Torvinen, Elli Wendelin,
Havu Järvelä sekä Stine Pedersen tutkivat konseptin toteutusmahdollisuuksia
ja tarkensivat suunnitelman yksityiskohtia. Joulukuussa 2019
Finlandia Forest -ehdotus valittiin toteutettavaksi suunnitelmaksi.
KUVA: KIMMO RÄISÄNEN
Konkarisuunnittelijat ja -urakoitsijat tuovat oman
panoksensa
Alkuvuonna 2020 Torvinen, Järvelä ja Wendelin jatkoivat yhteistyössä
Helsingin kaupungin, Aalto-yliopiston, Finlandia-talo Oy:n sekä
Arkkitehdit
NRT:n kanssa projektin jatkosuunnittelua kaupungin tilaaman
viitesuunnitelman kautta rakennuslupavaiheeseen.
Susanna Anttila NRT:ltä toi oman asiantuntemuksensa projektiin ja
auttoi meitä eteenpäin, kiittelee Torvinen. NRT:llä oli myös olemassa valmis
pistepilvimalli alueesta, mikä auttoi Pikku-Finlandian suunnittelussa
ja liittymisessä ympäristöön. Pääosin arkkitehtisuunnittelu ja piirustukset
ovat kuitenkin Torvisen, Järvelän ja Wendelinin käsialaa.
Pikku-Finlandian rakennustyöt alkoivat vuoden 2021 aikana. Urakoitsijana
toimi moduulirakentamisen taitaja FM-Haus.
Hintojen nousu varmaankin lisäsi vaikeusastetta projektissa, mutta
kiitos hyvän urakoitsijan, kaikki saatiin tehtyä suunnitelman mukaan,
Heikkinen toteaa.
KUVA: KIMMO RÄISÄNEN
Keikka meni metsään
Väistötila otettiin lopulta käyttöön maaliskuussa 2022 – ensimmäinen järjestetty
tapahtuma oli popidoli Pete Parkkosen konsertti.
Keikalta jäi mieleen, että ihmiset tykkäsivät selvästi koskea männyn
runkoja – niissä on jonkinlaista aseistariisuvaa vaikutusta, Torvinen virnistää.
Heikkinen on samoilla linjoilla: puiden täydellinen integrointi rakennukseen
osuu johonkin suomalaiskansalliseen vihreään suoneen yksilöä
puhuttelevalla tavalla.
Tämä näkyy siinä, että olemme saaneet käsittämättömän hienoa
palautetta. Aivan hunaja valuu korvista sitä kuunnellessa, Heikkinen
myhäilee.
Miten männynrunko kuoritaan?
Paljon pohjatöitäkin oli toki tehty, jotta metsäkonsepti saatiin hanskattua
optimaalisella tavalla. Työryhmä opetteli mm. kuorimaan männynrunkoja
painepesurin avulla – ja rakensi harjoituspaviljongin Otaniemeen konseptin
merikelpoisuutta testatakseen.
Tutkimme muun muassa sitä, mikä on paras tapa työstää mäntyjä
ja käsitellä niiden pintaa. Tässä työssä kaivoimme esiin paljon tietoa ja
teimme testejä, Heikkinen kertoo.
Rakennuksen arkkitehtuurissa haettiin kestäviä ratkaisuja, joista yksi
esimerkki on rakennusta kiertävä, kolme metriä syvä katos. Se suojaa
taloa ja toivottavasti myös ympäristön lintuja lentämästä ikkunoita päin,
Torvinen toteaa.
Pikku-Finlandian avulla Finlandia-talon remontti voidaan toteuttaa
arviolta puolitoista vuotta nopeammin kuin ilman tilapäistä väistötilaa.
Rakennuksen on suunniteltu palvelevan Finlandia-talon väistötilana viiden
vuoden ajan. Tämän jälkeen sen on tarkoitus siirtyä Helsingin kaupungin
koulujen tai päiväkotien lisätilaksi ja palvella vielä ainakin 20 vuotta.
Helsingin kaupunki on ainakin väläytellyt mahdollisuutta, jossa väistötila
olisi jonkun uuden kaupunginosan ensimmäinen koulu tai päiväkoti,
tietää Torvinen.
KUVA: KIMMO RÄISÄNEN
Joustava tila taipuu moneen
Torvisen mukaan paviljongin tilaratkaisusta on moneksi, joten mahdollisuuksista
ei ole pulaa jatkossakaan. Tilaratkaisu on simppeli: se avautuu
isoksi tilaksi tai sitten sen voi jakaa pienempiin tiloihin. Mahdollinen jatkosijoitus
vaikkapa kouluksi vain tarkoittaisi, että jakamista jatketaan yhä
pienempiin tiloihin.
Torvisen mukaan väistötila on jo selvästi asettunut taloksi Töölönlahdella
– huolellisen suunnittelun tulosta sekin.
Rakennus on suorastaan juustohöylällä höylätty juuri oikean kokoiseksi
ja voi sanoa, että se on millilleen paikoillaan, Torvinen toteaa.
Vielä projektin alkuvaiheessa Heikkinen epäili, että väistötila on liian
iso. Nyt on jo selvää, että se on juuri oikean kokoinen paikkaan nähden.
Opiskelijat paljon vartijana
Samalla joku olisi voinut epäillä, että opiskelijoille on tarjottu liian isoja
saappaita tässä projektissa. Heikkinen myöntää, että ei ole aivan tavallista,
että opiskelijoille annetaan näin paljon luottoa. Tuoreiden ideoiden
voima ja nuoren energian määrä kuitenkin nosti rutiiniprojektin aivan
uudelle tasolle:
Kun opiskelijoille annettiin tilaa suunnitella ja tehdä, he ottivat kaiken
irti annetuista mahdollisuuksista – ja lopputulos heijastaa tätä hienosti.
Pikku-Finlandia pähkinänkuoressa
- sijaitsee Finlandiatalon ja Töölönlahden puiston välissä
Karamzininrannan katuaukiolla
- pinta-ala 2 739 bruttoneliömetriä
- investointikustannukset 9,6 miljoonaa euroa
- työn tilaajana oli Helsingin kaupunki
- suunnittelu Aalto-yliopiston opiskelijoiden käsialaa
(opettajien johdolla)
- rakennuksen muunneltavuus on mahdollistettu käyttämällä
rakennustekniikkana puisia moduuleita, joita on mahdollista
purkaa, siirtää ja kasata uudelleen tehokkaasti
- urakoitsija on kotimainen FM-Haus Oy. Rakentaminen alkoi
keväällä 2021
- rakennus valmistui vuoden 2021 lopussa, ensimmäinen
tapahtuma 3.3.2022
- sijainti Finlandia-talon välittömässä läheisyydessä mahdollistaa
sujuvan yhteyden kallioluolastossa sijaitseviin Finlandia-talon
aputiloihin sekä alueelliseen pysäköintilaitokseen, jotka pysyvät
käytössä perusparannuksen aikana
- Pikku-Finlandia toteuttaa Helsingin kaupungin strategiaohjelman
mukaisia tavoitteita ilmastovastuun sekä kansainvälisesti elävien
ja kiehtovien tapahtumien osalta
Metsä teki paluun Töölönlahdelle
Finlandia Forest oli arkkitehtiopiskelija Jaakko Torvisen ehdotus
Finlandiatalon väistötilaksi. Suunnitelman vihreänä lankana oli luoda
kansallismaisema eli suomalainen metsä Töölönlahden puistoon. Samalla
ideana oli tuottaa väliaikaisrakennuksessa kävijälle kokemus metsässä
kulkemisesta ja käyttää metsän puita kantavina pilareina.
Ajatus sai alkunsa Töölönlahden puiston kohdalla sijainneesta puustosta,
joka oli kaadettu nykyisen puiston paikalta. Ideana oli tuoda
puita takaisin alueelle. Toisena lähtökohtana oli yhdistää uusi väliaikainen tapahtumatila puistoon ja pitää kynnys matalana tulla rakennukselle.
Rakennuksen ja puiston rajan häivyttämiseksi väliaikaisrakennuksen pitkä
puiston puoleinen julkisivu suunniteltiin luonnonpuiden reunustamaksi
kolonnadiksi. Kolonnadia on verrattu kaupunkisuunnittelussa metsän
rajaksi, joka aukean reunamana luo luonnollisen oleskelupaikan.
Finlandia Forestin idean ydin oli käyttää mahdollisimman vähän käsiteltyjä
puita kantavina rakenteina, joiden terveet oksat toimisivat rakennetta
jäykistävinä osina.
Teksti: Sami J. Anteroinen