Projektiesittelyt (matkailu ja kulttuurirakennukset, vapaa-ajan ja viihtymisen rakennukset)
Ainutlaatuinen hotellikokonaisuus Scandic Grand Central Helsinki
Kulttuurihistoriallisesti merkittävä arvorakennus ja arkkitehtuurikilpailun myötä syntynyt laajennusosa muodostavat ainutlaatuisen hotellikokonaisuuden Helsingin päärautatieasemalla.
Kohdetiedot: Scandic Grand Central Helsinki
Rakennuttaja: Exilion Asemahotellit Ky
Arkkitehtisuunnittelu: Arkkitehdit Soini & Horto Oy (korjausosa), Futudesign Oy (laajennusosa)
Sisustusarkkitehtisuunnittelu: Puroplan Oy
Rakennuttajakonsultti: Indepro Oy
Rakennesuunnittelu: A-Insinöörit Suunnittelu Oy
Rakennusurakoitsija: NCC Suomi Oy
TAVOITTEENA OLI saada mahdollisimman paljon hotellihuoneita
mahtumaan tiloihin, toteaa Scandic Grand Central Helsinki -hankkeen
pääsuunnittelusta vastannut arkkitehti Matti Linko Arkkitehdit Soini &
Horto Oy:ltä. Hotellin talousyhtälön kannalta keskeisintä oli huoneiden
lukumäärä ja laajennus oli jo ihan lähtökohtana hankkeessa, Linko kertoo.
Laajennusosa liittyi hyvin luontevasti vanhan rakennuksen korkeusasemiin
ja massaltaan tontille. Hotellikokonaisuuteen saatiin mahtumaan
lähes 500 huonetta.
Alun perin Eliel Saarisen suunnittelema, vuonna 1909 valmistunut
Helsingin rautatieaseman hallintorakennus on kunnostettu kellarista kattoon,
ja siihen on rakennettu kiinteästi Futudesign Oy:n suunnittelema
laajennusosa. Huhtikuussa toimintansa aloittanut Scandic Grand Central
Helsinki on yksi Suomen suurimmista hotelleista.
Kun mietittiin rakennuksen lähestymistä eri puolilta ja mistä tullaan
hotelliin sisään, vanha pääovi päätettiin säilyttää myös hotellin pääsisäänkäyntinä,
kertoo Linko. Rautatientorin sisäänkäyntien ongelma oli tasoero,
jota oli vaikea saada esteettömäksi. Peruslähtökohta suunnittelussa
on, että esteetön sisäänkäynti on sama kaikille. Sisäpihalle tehtiin kokonaan
uusi ovi ikkunan tilalle, jotta olisi myös toinen juhlava sisäänkäynti,
josta pääsee suoraan samassa lattiatasossa hotellin vastaanottoon ja
lobbyyn.
Lisäksi tehtiin torin kulman ovelle esteetön sisäänkäynti suoraan
ravintolatiloihin luiskan ja hissin avulla.
Eliel Saarisen suunnittelemat pääsisäänkäynnin ja -aulan pilarit ohjaavat vieraat hotelliin sisälle. Osa pilareiden kapiteeleista paljastui vasta peruskorjauksen aikana.
Hotellitoiminnan vaativat huoltoyhteydet on ratkaistu Läntisen teatterikujan
puolelta, missä on myös toinen yleisösisäänkäynneistä. Toisella
puolella ovat junalaiturit ja toisella jalankulku, joten uusia huoltoyhteyksiä
ei niihin saanut, Linko sanoo. Pihasta tehtiin puistomainen ja päädyttiin
siihen, että koko sisäpiha muotoillaan uudestaan.
Suojeltua ja arvokasta rakennusperintöä
Vanhan hallintorakennuksen seinistä ja suojelluista käytäväovista johtuen
hotellihuoneet ovat joka kerroksessa eri kokoisia. Pisin käytävä on 150
metriä pitkä ja kaikki käytävät ovat suojeltuja, kertoo vastaava rakennussuunnittelija
ja arkkitehtisuunnittelun projektipäällikkö Minerva Ahokanto.
Toisessa kerroksessa on suojeltuja kokoustiloja ja kaikki käytäviin liittyvät
porrashuoneet olivat suojeltuja, Ahokanto sanoo. Käytävillä on hienot
pariovet, joita käytettiin pääsääntöisesti käyntinä huoneisiin. Koska
emme halunneet tehdä lisää oviaukkoja ja ovet eivät mene kerroksittain
samassa kohtaa, niin jokainen huone on hieman eri levyinen ja vähän eri
kokoinen.
Hallintorakennuksen vanhat ikkunat ovat hyvin systemaattiset ja ikkunajako
toimii hyvin myös hotellihuoneelle. Koko ajan oli selkärangassa,
että mitään kohteessa ollutta kiinteää ja arvokasta ei haluttu hävittää,
kertoo Ahokanto. Esimerkiksi kaikki ikkunat saatiin kunnostettua, mikä
oli ihan valtava työ tämän kokoisessa rakennuksessa. Lasituksia vaihdettiin
ääniteknisistä syistä, alapuitteita jouduttiin vaihtamaan ja alakarmeja korjattiin, mutta pääsääntöisesti alkuperäiset ikkunat olivat kauttaaltaan
kunnostuskelpoisia.
Yksi iso ero toimistotalolla ja hotellilla on muun muassa se, että
hotellissa on kylpyhuone joka huoneessa ja se vaatii totaalisesti erilaista
talotekniikkaa, jota rakennuksessa ei ole ollut aikaisemmin.
Tavallisesti uudishotellissa olisi käytävältä ovi jokaiseen huoneeseen,
mutta kun päällekkäisissä kerroksissa ovet ovat eri kohdassa, se teki
suunnittelun sekä toteutuksen todella haasteelliseksi, kertoo Ahokanto.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tulee huoneita, joissa on kylpyhuone
eri reunassa ja voi aavistaa, mitä se tarkoittaa talotekniikalle. Jouduttiin
käyttämään erittäin paljon aikaa palo-, ääni- ja talotekniikan suunnitteluun.
Scandic Grand Central Helsingin sisääntuloaulaa valaisee Paavo
Tynellin 50-luvulla suunnittelema pyöreä valaisin. Aulasta löytyy myös suoraan seinään maalatut opastekstit suomeksi ja ruotsiksi.
VR:n hallintotiloista Scandic-ketjun hotelliksi
Poikkeuksellista hotellissa on se, että olemme yhdessä Suomen merkittävimmistä
rakennuksista, toteaa hotellihankkeen visuaalisesta kokonaiskonseptista
ja sisustusarkkitehtuurista vastannut Puroplan Oy:n toimitusjohtaja,
sisustusarkkitehti Jaakko Puro.
Projekti lähti brändisuunnittelusta liikkeelle, ja sitä tehtiin koko toimiston
voimin, Puro kertoo. Ensin hahmoteltiin yhdessä tilaajamme
Scandicin toimitusjohtajan Aki Käyhkön kanssa, kenelle hotelli on suunnattu,
ja mitä siitä voisi saada irti. Samalla suunniteltiin tilat eli mitä toimintoja
missäkin on. Tuotimme valtavan määrän layouteja ja yhteistyö arkkitehtien
ja museoviraston kanssa oli tiivistä, jatkaa Puro. Oli mahdollisuus
tehdä jotain aivan uniikkia.
Näyttävä ja tilava vastaanotto
Ensimmäisenä piti tietysti hahmottaa, mihin saadaan riittävät vastaanottotilat,
että asiakas kohtaisi ne kohtuudella, Puro sanoo. Saimme luvan
purkaa tulevasta aulatilasta myöhemmin rakennettuja seiniä, jotka eivät
olleet suojeltuja ison määrän pois, jolloin saatiin avattua iso tila, joka hengittää
läpi rakennuksen niin sisäpihan puolelle kuin rautatientorillekin.
Lähes 500 hotellihuonetta tarkoittaa käytännössä, että asiakkaita on
yhtaikaa aulassa paljon ja tilan tarve oli todella suuri. Haluttiin myöskin
häivyttää käytävämäisyys pois, toteaa Puro. Verhoilimme alkuperäiset
lattiamateriaalit; kivi- ja betonimosaiikit matolla ja laatoituksella, jotta saatiin
yhtenäisen tuntuinen avara tila aikaiseksi.
Vastaanottotiski on sijoitettu isojen ikkunoiden eteen, ja sieltä paistaa
aurinko komeasti sisään. Sisustuksessa on täytynyt ottaa huomioon, että
asiakas näkee tiskin takana työskentelevän vastaanottohenkilöstön. Tein
ikkunoiden eteen häikäisyverhot, jotka laskeutuvat auringonvalon vuoksi
alas, Puro kertoo. Suunnittelin myös ison valotaideteoksen vastaanoton
takaseinään.
Aulatilassa henkii lämmin harmaaseen ja hiukan petroliin taittuva sininen
sävy seinissä ja pilareissa, ja osassa tilaa on käytetty valkoista ja
vähän kullan hohtoa.
Värimaailma on jossain määrin Saarisen värimaailmaa, Puro sanoo.
Jotain vivahteita on otettu esimerkiksi Hvitträskin voimakkaista väreistä,
mutta siihen ei ollut mitään museaalista syytä.
Kansallisromanttisia viitteitä näkyy jonkin verran vastaanoton wctilojen
vihreäkeltaisissa laatoituksissa ja aulan päätyseinällä olevassa
takassa. Suojeltuja kalusteita on ripoteltu ympäri hotellia, pääasiassa
ravintolaan ja kokoustiloihin.
Muuten olen pyrkinyt irrottautumaan Eliel Saarisen sisustuksesta,
jotta ihminen tietäisi, mikä on uutta ja tehtyä ja mikä on vanhaa ja alkuperäistä,
Puro täsmentää. Rakennus on niin vahva, että se kyllä ottaa
sijansa.
Rento ravintolamaailma
Hotellin baarin näkymät avautuvat ikkunoista sisäpihalle, jossa on uusi
katettu lasiterassi.
Oli tarpeellista rakentaa sinne lämmin tila, jotta saatiin riittävästi
aamiaistiloja, Puro kertoo. Jos kaikki hotellihuoneet sattuvat olemaan
yhtä aikaa täynnä, niin aamiaisella voi olla yli 800 asiakasta ja silloin loppuu
paikat. Saimme museoviraston kanssa neuvoteltua, että laajentaminen
oli mahdollista.
Baarin kalustus on monimuotoista, jotta jokainen asiakas löytää
oman soppensa, jossa on mukava istua. On paljon kotimaista, mutta on
myös paljon ympäri Eurooppaa tuotua kalustoa; arvokkaita design-tuotteita
niin valaisimissa kuin irtokalusteissakin, kuvailee Puro.
Ruokaravintolaosuudessa olen pyrkinyt ranskalaishenkiseen ravintolaan
ja myöskin tiettyyn rentouteen, ettei tule rakennuksen ehkä vähän
pelottavan massiivista jäykkyyttä, mutta tietty arvokkuus siinä on säilytetty,
pohtii Puro. Ravintolaan on oma sisäänkäynti rakennuksen kyljestä.
Hotellissa on kaikkiaan kolme keittiötä: pääkeittiö, avokeittiö ravintolasalissa
sekä juhlasalin esillepanokeittiö. Pääkeittiöstä ravintolaan on
matkaa lähes sata metriä, joten tarvittiin keittiö, joka huolehtii pääsääntöisesti
ravintolasta.
Olen pyrkinyt ravintolassakin siihen, ettei ole isoa hallimaista tilaa
vaan se jakaantuu pienempiin osioihin, joihin onneksi rakennuskin antaa
myöten, Puro kertoo. Rakennuksen runko on semmoinen, että sieltä
tulee kivan mallisia tiloja vähän kuin itsestään. Sieltäkin löytyi hienot kaariholvit,
jotka ovat olleet piilossa.
Monipuolinen tilahybridi toimii ravintolana ja muuntuu aamiaistiloiksi,
ja siitä eteenpäin erillisiksi kokoustiloiksi. Kaikki on suunniteltu niin, että
siellä tuntuu ravintolatilalta eikä kokoustilalta. Henki on ravintolatilanomaista
arvokkaalla silauksella tehtynä.
Voimakas ripaus tulevaisuutta
Hotellihuoneissa on neljä erilaista teemaa juhlavimmista sinivoittoisista
huoneista vaaleampiin ja raikkaisiin sekä klassisimpiin huoneisiin, joissa
värimaailma on kansallisromanttishenkinen.
Olen pyrkinyt luomaan aina voimakkaan ripauksen tulevaisuutta ja
tätä päivää, ettei tule museofiilistä, Puro kiteyttää. Ajatus on, että olet
uudessa hotellissa, raikkaassa ja miellyttävässä.
Huoneiden tyyli muuttuu uudisosassa pelkistetymmäksi verrattuna
kantaosaan. Huoneet ovat uudisosassa hieman pienempiä, mutta kyllä
niissä kokee olevansa samassa kiinteistössä, Puro sanoo.
Näkymät ovat huikeat Kaisaniemen puistoon ja pitkälle Pasilan suuntaan
sekä upealle sisäpihalle.
Jos olisin hotellissa useamman yön, vaihtaisin huoneita ja testaisin
eri näkymiä, miettii Puro. Hotelli on uskomaton ikkuna kaupunkiin ja
rakennus on nyt avattu nähtäväksi.
Teksti: Tanja Karpasto
Kuvat: Annabelle Antas