Talotekniikka (ilmastointi ja jäähdytys)
KOLUMNI
Parempaa sisäilmaa julkitilakiinteistöihin
Monissa Suomen kouluissa, päiväkodeissa ja muissa julkisissa rakennuksissa kärsitään vaikeista sisäilmaongelmista. Aina rakennusta ei saada terveelliseksi ja turvalliseksi korjaamallakaan, ja pitkäikäisiksi kaavailtuja taloja joudutaan purkamaan ennen aikojaan. Arkkitehtien ja rakennuttajien kannattaa selvittää jo hankkeen alkuvaiheissa, millä keinoilla julkitilojen sisäilma- ja kosteusongelmat pystytään minimoimaan.
Julkitilakiinteistöjen sisäilmaston suunnittelussa kokonaisuuden varmistaminen on tärkeää.
"Monesti puutteellinen ilmanvaihto on yksi tekijä, joka voi aiheuttaa kiinteistöjen sisäilman kannalta ongelmia. Ilmanvaihdon toimivuus on oleellista", sanoo Sisäilmayhdistys ry:n toiminnanjohtaja Jorma Säteri.
Toisaalta mahdollisia ongelmatekijöitä voi olla paljon.
"Asioiden selvittäminen mittaamalla on vaikeaa juuri siksi, että sisäilmaongelmien syyt ovat moninaisia. Ilmassa voi olla esimerkiksi hometta, kuituja, orgaanisia yhdisteitä sekä ulkotiloista sisään päässeitä pienhiukkasia", Säteri luettelee.
Kosteusongelmat kuriin
Suomessa käytetään yleensä M1-luokitettuja sisustusmateriaaleja, joista ei sinänsä pitäisi aiheutua haitallisia päästöjä sisäilmaan.
"Huonon kosteudenhallinnan takia materiaalit voivat kuitenkin kastua, jolloin voi syntyä kemiallisia reaktioita. Materiaaleista saattaa haihtua ilmaan terveydelle vaarallisia orgaanisia VOC-yhdisteitä (Volatile Organic Compound)", Säteri muistuttaa.
Esimerkiksi betonin kuivumiselle on varattava riittävästi aikaa ennen kuin vaikkapa PVC-muovisia mattoja asennetaan betonin päälle.
"Työmaiden kosteudenhallintaa varten on olemassa oikeat toimintamallit, jotka on kirjattava työsuunnitelmiin."
"On myös varmistettava, että työmaalla pyörivää likaa ei jää enää valmiisiin rakenteisiin."
Epäpuhtauksien leviämistä voidaan ehkäistä myös käyttämällä pölyämättömiä työmenetelmiä ja eristämällä työalueita joidenkin työvaiheiden aikana.
Ulkoilmasta sisäilmaan kulkeutuvia hiukkasia torjutaan kunnollisella tuloilman suodatuksella, joka voi vähentää hiukkaspitoisuutta yli 80 prosenttia.
Joidenkin koulurakennusten sisäilmaongelmat ovat johtuneet siitä, että vanhoja kosteita betonilaudoituksia on jäänyt alapohjan alle ryömintätilaan. Lahonneista laudoista on päässyt ilmaan epäpuhtauksia, jotka ovat levinneet sisätiloihin esimerkiksi lattian läpivientien kautta.
Luokitus avuksi suunnittelussa
Sisäilmayhdistys ry on Säterin mukaan pyrkinyt korostamaan hyvän sisäilman merkitystä jo 20 vuotta.
"Nyt alkaa olla yleisessä tiedossa, että julkisissakin rakennuksissa on osattava vaatia hyvää sisäilmastoa ja että ongelmakohdat rakenteissa on korjattava aiempaa tiukemmilla kriteereillä", hän toteaa.
"Kaikkia kiinteistöjen sisäilmaan liittyviä kysymyksiä ei ole aiemmin tunnettu tai tiedostettu riittävän hyvin. Rakennusten terveellisyyden ja hyvän sisäilman varmistamisessa on yhä haasteita. Tavoitteet voidaan asettaa sisäilmastoluokituksen perusteella, mutta se ei vielä riitä."
Sisäilmayhdistyksen vuonna 2008 julkaiseman kolmiportaisen sisäilmastoluokituksen mukaan tavoitetaso S3 vastaa kiinteistön tyydyttävää sisäilmastoa, joka on määräysten edellyttämä vähimmäistaso.
Taso S2 vastaa jo hyvää sisäilmastoa. Paras vaihtoehto on S1, jolloin mukaan on otettu vielä rakennuksen lämpöolosuhteiden yksilöllinen hallinta.
Luokitus selkeyttää kiinteistöjen sisäilmasto-olojen suunnittelua ja käytännön toteutusta.
"Ongelmien ehkäisy ennalta on keskeistä. Hanke- ja toteutussuunnittelussa on osattava tehdä oikeita valintoja", tähdentää Säteri.
Hän nimeää hyviksi apuvälineiksi muun muassa Terveen talon toteutuksen kriteerit -julkaisun, Kuivaketju 10 -toimintaohjeet sekä RT- Hankeohjaustyökalun.
Teksti: Merja Kihl ja Ari Mononen
Kuva: Vaula Aunola
