Arvokonttori on taitolaji. Avotoimistojen perinteiset ongelmat, kuten puheäänien kuuluminen ja työrauhan puute, tunnustetaan yleisesti – mutta hyvin suunniteltu ja toteutettu avotoimisto onnistuu välttämään nämä sudenkuopat. Näistä teemoista on juuri valmistunut uusi väitöskirja Turun yliopistosta.
Annu Haapakankaan kesäkuussa hyväksytyssä väitöskirjassa todetaan muun muassa, että avotoimistoissa koettu melu selittyy pitkälti taustalla kuuluvien puheäänten erotettavuudella: mitä paremmin puheesta saa selvää, sitä häiritsevämmäksi ääniympäristö koetaan. Haapakankaan psykologian alan väitöstutkimus tuottaa arvokasta tietoa avo- ja monitilatoimistojen meluongelmien vähentämiseksi.
Väitöstutkimuksen mukaan avoimissa työtiloissa on vaikea saavuttaa hyviä olosuhteita ilman peiteääntä, sillä pelkkien vaimennusmateriaalien vaikutus puheen erotettavuuteen on riittämätön. Peiteääni tarkoittaa kaiuttimista tuotettavaa tasaista ja huomaamatonta huminaa. Peiteääni vaikuttaa siihen, kuinka kaukana puhujasta puheen sisällöstä saa selvää; avotoimistoissa pitäisi pyrkiä olosuhteisiin, joissa lähietäisyydellä voidaan keskustella ilman, että koko toimisto kuulee joka sanan. Jos tässä onnistutaan, tuetaan sekä yhteistyön että työrauhan edellytyksiä.
Väitöskirjan mukaan ympäristön häiriötekijät – etenkin puheäänet – heikentävät tyytyväisyyttä työympäristöön, lisäävät työskentelyn koettua kuormittavuutta ja altistavat stressioireille. Tulokset perustuvat laboratorio-olosuhteissa toteutettuihin kokeisiin sekä 21 toimistossa tehtyihin kyselyihin ja akustisiin mittauksiin. Koehenkilöillä tehdyt tutkimukset osoittivat myös, että hyvin erottuvat puheäänet lisäävät virheiden määrää tietyissä keskittymistä vaativissa tehtävissä, vaikka ihminen kuinka yrittäisi sulkea äänet mielestään. Mistään pelkästään subjektiivisesta haitasta ei siis ole kysymys.
Annu Haapakangas havaitsi tutkimusta tehdessään, että työympäristön melu ja muut häiriötekijät olivat selittäviä tekijöitä stressioireiden lisääntymiselle ja yhteistyön heikentymiselle avotoimistoon muuton jälkeen. Tulokset viittaavat hänen mukaansa siihen, että akustisista ongelmista voi aiheutua huomattavasti laajempia haittoja kuin pelkästään tyytymättömyys työtiloihin.
Meluongelmien esiintyminen avotoimistoissa ei ole mikään uusi asia: aiheesta on tutkimustietoakin jo yli 50 vuoden ajalta. Haapakankaan väitöskirjassa on kuitenkin yhdistetty psykologinen ja huoneakustinen näkökulma uudella tavalla, sillä työolosuhteiden parantaminen edellyttää sekä ihmisten käyttäytymisen että työtilojen akustisten ominaisuuksien ymmärtämistä.
Mikä sitten neuvoksi konttorihälyyn? – Tulosten mukaan melun haitat vähenevät sellaisella akustisella toteutuksella, joka vaikuttaa puheäänten erottuvuuteen. Hyvät olosuhteet voidaan saavuttaa kokonaisvaltaisella akustisella suunnittelulla, johon kuuluu sermien, vaimennusmateriaalien ja peiteäänen yhtäaikainen käyttö.
Yhdestä muotista avokonttorit eivät ole. Akustiset olosuhteet vaihtelevat itse asiassa suurestikin eri avotoimistojen välillä: Haapakankaan aineistossa melusta kärsi parhaimmassa toimistossa alle 10 prosenttia ja pahimmassa tapauksessa yli 70 prosenttia työntekijöistä. Yksi hurjia eroja selittävä tekijä on tutkijan mukaan tilojen akustinen toteutus – joten on selvää, että siihen kannattaisi todella panostaa yrityksissä.
Väitöskirjassa tunnustetaan, että akustisella toteutuksella on rajansa. Kaikkia häiritseviä ääniä ei avoimessa työtilassa voida koskaan poistaa. Tämän vuoksi tarvitaan hiljaisia työtiloja, jotka tutkimuksen mukaan vähentävät kokemusta häiritsevästä melusta ja melun muita haittoja. Tämä kuitenkin edellyttää, että hiljaisia tiloja on riittävästi ja niihin siirtyminen helppoa.
